Olisiko armeijasta kieltäytyminen ympäristöteko?

Posted on CommentsPosted in Ajankohtaista, Blogi

Artikkelikuva: SA-kuva

Olisiko armeijasta kieltäytyminen ympäristöteko?

15.8. alkoi Keski-Suomessa armeijan kutsunnat. Tilaisuus, jossa moni joutuu miettimään omaa vakaumustaan. Joillekin kyse on eettisyydestä, tappamisen oikeudenmukaisuudesta ja sotakoneiston tukemisesta. Toisille taasen tilanne voi olla luontaista jatkumoa sukupolvien perinteelle ja ajatukselle, mitä olisimme ilman armeijaa? Venäjäkö? Mutta entäs, voisiko maanpuolustusvelvolliselle olla oleellista myös ympäristön näkökulma? Mitä armeijan tai siviilipalveluksen valitseminen on tästä perspektiivistä?

Selkeä fakta toki on, että armeija sotateollisuutensa kanssa on erittäin suuri rasite ympäristölle. Ekologisuus ei sovi maanpuolustuksen kuvaan, osalti ymmärrettävistäkin syistä. Samoista syistä sen on melko mahdotonta toimia ympäristöä vahingoittamatta tai edes melko neutraalisti, sillä aitoihin tilanteisiin valmistautuminen vaatii aidot kenttäolosuhteet, eli luontoa, jossa olla ja mellastaa. Sotaan joutuminen on vielä aivan omassa kertaluokassaan mellastamisen ja ympäristön tuhoamisen suhteen.

Helpoin mittari on kasvihuonekaasupäästöt. Puolustusvoimilta löytyy Puolustushallinnon ympäristöraportti, josta uusin, verkossa oleva painos on vuosilta 2015-2016. Tämän raportin mukaan vuodelta 2016 tuli päästöjä yhteensä 285 000 tCO2 e (tuhatta hiilidioksidi ekvivalenttia). Kun tämä luku jaetaan Puolustusvoimien henkilökunnalla, mukana niin sotilaat kuin siviilitkin, saadaan yhdelle hengelle summaksi noin 24 tCO2 e. Tämä on siis se määrä, mitä koko Puolustus- voimat päästää vuodessa kasvihuonekaasuja ilmaan jaettuna tasavertaisesti jokaista henkeä kohden. Karkeasti voi ajatella, että tämä on se luku, minkä vuoden asepalvelukseen astuva aiheuttaa. Koko systeemi on hänen osanaan, vaikka eri tehtävissä tuleekin eri päästöt. Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta.

Vastaavasti Suomi päästää ilmaan, riippuen mistä luvut ottaa, kotimaassa ja ulkomailla yhteensä noin 59 miljoonaa tonnia hiilidioksidia vuonna 2015 (tilastokeskus). Kun tämän jakaa vuoden 2015 väkiluvulla päästään 10,7 tCO2 e per asukas. Lukuna tämä on yli puolet pienempi kuin armeijan kulutus jaettuna yhdelle hengelle, vaikka Suomen kulutus pitää sisällään myös Puolustusvoimat. Näiden lukujen mukaan keskiverto suomalainen kuluttaa vähemmän siviilissä, kuin armeijassa. Eli keskiarvollisesti siviilipalveluksessa henkilö on pienempi rasite ilmastolle kuin palveluksessa.

Vaikka luvut ovatkin periaatteessa helppoja pyöritellä, piiloutuu niiden taakse paljon kimurantteja asioita. Ensinäkin yksilön tottumuksilla on paljon vaikutusta hänen henkilökohtaiseen ympäristövaikutukseen, mutta näissä luvuissa on mukana myös yksilöstä riippumattomat tekijät, kuten teollisuus ja maankäyttö. Samoin näissä luvuissa on mukana myös kaikki muut yksilöt, sillä molemmat luvut ovat jaettu kokonaisuuden kuluttamisesta. Periaatteessa yksilön valossa saattaa olla, että armeijassa henkilökohtaisesti elää ympäristöystävällisemmin kuin siviilissä, johtuen vähäisistä kulutusmahdollisuuksista, asumismuodosta ja pitkään käytetyistä varusteista. Toisaalta raskaalla armeijan ajoneuvolla tai tykin ampumisella on heti vaikutusta yksilön jälkeen ympäristössä. Oli asia kummin vain, kokonaisuudessaan armeijassa olijalle kertyy runsaasti taakkaa yhteisten varusteiden ja taitojen (esim. lentäjien kouluttaminen) ylläpitämisestä.

Armeijaa ei toki pidetä luonnon mielipiteiden mukaan. Se, onko hornettien hankkiminen ja lennättäminen oleellista, on jokaisen kutsuntoihin menevän oma päätös. Olisiko sittenkin luontomme kannalta tärkeää, että suojelemme uskottavalla väkivallalla talousmetsiämme ja korkeaa elintasoamme? Tämä teksti ei pidä sisällään mitään konkreettista korjausehdotusta nykyiseen systeemiimme, joten en myöskään kritisoi paljoa. Tekstin tarkoitus ei ole olla vastaus, vaan vain yksi näkökulma muiden joukossa, jonka perusteella astua pois nykyisellään vallitsevasta systeemistä. Tarkoitus ei ole tarjota tilalle muuta ratkaisua, kuin että, ehkä ympäristön kannalta parasta olisi rauha, jota ei tarvitsisi ylläpitää varustekilpailulla.

Oskari Hakala

Jyvionin hallituksen ympäristövastaava
Luonnonvarat ja ympäristö -kandidaattiopiskelija

Aleksi Eskelinen: Vihreää, vihreitä vai vihreyttä?

Posted on CommentsPosted in Blogi

Kuva: Merikukkanen Photography

Vihreää, vihreitä vai vihreyttä?

Vuosi sitten kesällä liityin vihreiden jäseneksi. Tulossa olivat ylioppilaskunnan edustajistovaalit, joissa myös vihreillä oli oma ehdokaslista. Edarivaaliehdokkuuden myötä löysin tieni syksyllä myös vihreiden nuorten Nuori vihreä vaikuttaja -kurssille. Jälkikäteen ajateltuna otin melkoisen äkkilähdön vihreään politiikkaan, mutta samankaltaisia tarinoita olen kuullut myös useita muilta puolueemme aktiiveilta.

Vihreät on puolueena upea juuri siksi, että uusiin toimijoihin luotetaan ja vaikuttamaan pääsee halutessaan nopeastikin, kun vain motivaatiota riittää. Reilu viikko takaperin pääsin yhtenä Jyvionin edustajana vihreiden puoluekokoukseen, jossa hyväksyttiin uusi poliittinen tavoiteohjelma vuosille 2019-2023.

Uusi tavoiteohjelma on jaettu viiden kokonaisuuden alle:

  • Hyvinvoiva ympäristö, ilmasto ja eläimet
  • Maailman paras koulutus
  • Työtä ja toimeentuloa vihreästä taloudesta
  • Rakennetaan hyvinvointia ja torjutaan köyhyyttä, ihmisoikeuksia kunnioittava feministinen, demokraattinen ja avoin yhteiskunta
  • Solidaarinen EU, kestävämpi globaalipolitiikka ja turvallisempi maailma

Tavoiteohjelman rakenteesta huomaa, että siinä korostuvat vihreille tunnuksenomaiset vastuullinen sosiaalipolitiikka, maailman paras koulutus sekä tavoitteellinen ympäristö- ja ilmastopolitiikka. Ympäristön merkitystä yhteiskunnassa on mahdotonta ylikorostaa ja uusi poliittinen ohjelma onnistuu hyvin lähestymään eri aiheita myös ympäristönäkökulmasta. Onkin ensiarvoisen tärkeää, että puhdas ja terveellinen ympäristö huomioidaan yhteiskunnan ja elämän eri osa-alueilla, esimerkiksi talouspolitiikassa.

Poliittinen tavoiteohjelma on puolueen keskeisiä tavoitteita linjaava asiakirja, jossa on määritetty vihreiden kannat tiiviinä kokonaisuutena. Ohjelma on aina demokraattisen prosessin tulos ja kompromissi puolueen sisällä olevista erilaisista näkökannoista. Toisin sanoen se on siis yhdistelmä useita erilaisia mielipiteitä.

Vihreiden puoluekokouksessakin käytiin värikästä keskustelua esimerkiksi asepalveluksesta, maataloustuista sekä uskonnon opetuksesta kouluissa. Keskustelujen jälkeen jokaisesta mielipiteitä jakaneesta asiasta äänestettiin, jolloin useassa kohdassa puolueohjelmaan tuli kirjaukseksi kompromissi, johon enemmistö oli tyytyväinen.

Kokousviikonlopun aikana olikin hienoa huomata, kuinka monipuolinen joukko erilaisia ihmisiä yhden puolueen sisälle mahtuu ja kuinka paljon tietoa eri aloilta joukostamme löytyykään. Tästä johtuen on myös mielipiteitä jakavia aiheita. Ei siis haittaa, vaikka et olisi samaa mieltä kaikista uuden poliittisen ohjelman sisällöistä, en ole minäkään. Sen sijaan uskon, että juuri monipuolisuus tekee vihreistä keskustelevan ja ajassa kiinni pysyvän puolueen.

Ratkaisevaa on se, että itselle tärkeimmissä kysymyksissä voit allekirjoittaa suurimman osan puolueen linjoista. Minulle tällaisia kysymyksiä olivat vastuullinen suhtautuminen ympäristöön sekä usko siihen, että jokaisella ihmisellä tulee olla yhdenvertainen mahdollisuus olla osa yhteistä maailmaamme. Juuri nämä kaksi seikkaa toteutuvat omasta mielestäni tuoreessa tavoiteohjelmassa mainiosti.

Olisin varmasti lähtenyt jo aikaisemmin mukaan puoluepolitiikkaan, jos en olisi niin kovasti odottanut täysin omia näkökantojani vastaavaa puoluetta. Erilaiset mielipiteet ovat rikkaus ja olen kuluneen vuoden aikana saanut haastaa puoluetoverieni näkemyksiä, mutta ehkä vielä useammin olen muiden ansiosta tarkistanut omia näkökulmiani ja huomannut itse olleeni väärässä.

Jos siis uuteen puolueohjelmaan tutustuessa huomaat, että olet eri mieltä jonkin kohdan kanssa, ei se mitään. Lähde rohkeasti mukaan. Voit itse olla se tyyppi, joka seuraavaa ohjelmaa rakennettaessa saa kokonaisen puolueen olemaan kanssasi samaa mieltä. Juuri sinä voit olla se, joka määrittää sen, mitä vihreä politiikka tulevaisuudessa on. Ei ole olemassa vain yhtä ainoaa vihreää.

Itsekin tuore vihreä vaikuttaja,
Aleksi Eskelinen
puheenjohtaja

Aleksi Eskelinen: Miltä kuulostaisi 600 euron bussikortti?

Posted on CommentsPosted in Ajankohtaista, Blogi

Miltä kuulostaisi 600 euron bussikortti?

Opiskelijat ovat jo kauan toivoneet Jyväskylään edullisempaa ja toimivampaa joukkoliikennettä. Tällä hetkellä 30 vuorokauden kausilippu maksaa opiskelijalle 51 euroa, mikä on hieman yli 20 prosenttia opiskelijan kuukausittaisesta opintorahasta. Tehdäänpä pieni ajatusleikki. Vuonna 2016 suomalaisten täyspäiväisten palkansaajien mediaaniansio oli 3001 euroa, joten kuulostaisiko keskipalkkaiselle 600 euroa kuukaudessa kohtuulliselta hinnalta bussikortista?

Halvemman joukkoliikenteen järjestämisen ei pitäisi olla mahdotonta, sillä esimerkiksi Oulussa joukkoliikenne on onnistuttu toteuttamaan niin, että 30 vuorokauden kausilippu maksaa myös aikuiselle 34,30 euroa. Jyväskylässäkin on otettu käyttöön hyviä käytänteitä, tosin ei opiskelijoille. Eläkeläisille on näet mahdollisuus matkustaa päivällä rajattuina tunteina lastenlipun hinnalla. Tällaista mahdollisuutta ei ole kuitenkaan muille vähävaraisille ryhmille, kuten opiskelijoille.

On virhe ajatella, että opiskelija olisi aina juuri opintonsa aloittanut perusterve nuori, joka voi liikkua vaivattomasti polkupyörällä säällä kuin säällä. Opiskelijat ovat hyvin vaihtelevissa elämäntilanteissa olevia: on nuoria ja vanhoja, perheellisiä ja alan vaihtajia. Lisäksi nuorellakin voi olla sairauksia tai rajoitteita, jotka hankaloittavat liikkumista kävellen tai pyöräillen. Joukkoliikenne ei siis ole vähävaraiselle tai pienituloiselle henkilölle mukavuudentavoittelua vaan kyse on peruspalvelusta, joka mahdollistaa päivittäisen elämän, kun ei ole taloudellista mahdollisuutta omaan autoon.

Usein bussilla matkustaminen kuvitellaan pelkästään koulu- tai työmatkoiksi, mutta kyse on paljon muustakin. Matkoja tehdään myös harrastuksiin tai kylään ystävien luokse. Lisäksi opiskelijat matkustavat paljon esimerkiksi kotipaikkakunnilleen eikä suuren matkalaukun kanssa pyöräily ole välttämättä turvallisin vaihtoehto.  Mukavaa ei ole sekään, että polkupyörä saattaa hävitä viikonlopun aikana matkakeskuksen pyörätelineestä. Joukkoliikenne ja pyöräily tulisikin nähdä enemmän toisiaan tukevina kuin toisiaan pois sulkevina liikkumismuotoina.

Joukkoliikenteeseen panostaminen on valinta kohti kestävämpää tulevaisuutta. Lippujen hintojen laskeminen kasvattaisi joukkoliikenteen matkustajamääriä, mikä myös lisäisi bussien täyttöastetta. Tämä tekisi bussimatkustamisesta myös ekologisempaa, kun bussit eivät liikennöisi puolityhjinä ja päästöt jakautuisivat useamman matkustajan kesken. Tämä vähentäisi myös yksityisautoilua. Osa menetetyistä lipputuloista saataisiin todennäköisesti takaisin sillä, kun yhä useampi ostaisi bussikortin. Lisäksi sujuva joukkoliikenne tuo koko kaupungin palvelut kaikkien saataville, joten sillä on myös merkitystä elävän kaupunkikeskustan kannalta. Tulevaisuuden liikkuminen tuleekin sekoittamaan entistä enemmän erilaisia liikkumismuotoja keskenään. MaaS (Mobility as a Service) -ajattelu näkee liikkumisen eri liikennemuotojen saumattomana palveluketjuna, joka mahdollistaa sen, että kuluttajan ei tarvitse valita enää yksityisauton, bussikortin tai muiden liikennemuotojen välillä.

Tämä tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että kotoa lähtiessään voisi lähimmältä kaupunkipyöräpisteeltä pyöräillä sopivalle bussipysäkille. Kaupunkibussilla matkaa voisi jatkaa matkakeskukselle, josta voisi vaihtaa sujuvasti kaukojunaan. MaaS-ajattelun mukaan tämä kaikki tapahtuisi yhdellä ja samalla lipulla. Joukkoliikennettä ei tule siis nähdä liikaa muiden liikkumismuotojen kilpailijana vaan uutena joustavana mahdollisuutena. MaaS on ehkä vielä Jyväskylässä tulevaisuutta, mutta sujuvan ja edullisen joukkoliikenteen tulisi olla tätä päivää.

Jyväskylän kuuluisi olla nuorekas ja eteenpäin katsova uudistuja, jossa palveluita on helppoa käyttää riippumatta siitä, millä alueella asuu tai onko varaa omaan autoon. Toimivaan joukkoliikenteeseen panostaminen tai panostamatta jättäminen on aina arvovalinta. Seuraavissa budjettineuvotteluissa on aika mitata, onko Jyväskylä maineensa mukaisesti opiskelijakaupunki!

 

Aleksi Eskelinen

Jyvionin hallituksen toinen puheenjohtaja

 

Oskari Hakala: Muovin kierrätys tulee mahdollistaa kaikille

Posted on CommentsPosted in Ajankohtaista, Blogi

Muovin kierrätys tulee mahdollistaa kaikille

Maaliskuun alusta alkoi kampanja #muovitonmaaliskuu, jonka tavoitteena on herättää ihmisiä ajattelemaan kertakäyttömuovin osaa omassa elämässä ja myös vähentämään sitä parhaansa mukaan. Tehtävä ei ole mitenkään helppo ja kuvastaa muoviongelman laajuutta. Muovi onkin saanut mediassa paljon näkyvyyttä merien jätelauttojen ja mikromuovin aiheuttamien uhkien seurauksena. Vaikka kampanjan teemana onkin vähentää muovia, on muovia elämässämme hyvin monessa muussakin muodossa kuin kertakäyttöisessä muodossa. Tämän takia myös kierrättäminen on oleellinen osa kokonaisuutta ja sitä tulee pohtia myös kriittisesti.

Muovin kierrättäminen on ristiriitainen aihe, josta löytyy mielipiteitä puolesta ja vastaan. Tällä hetkellä Jyvioni kannattaa muovin kierrättämistä ja toivoisi, että kierrätysmahdollisuuksia parannettaisiin etenkin niillä alueilla, joissa ei vielä tällä hetkellä ole muovinkeräyspistettä, kuten keskustassa. Tämä lisäisi tasa-arvoisuutta ja näin myös kierrättämisen onnistumista. Jyväskylässä muovinkeräyspisteet ovat keskittyneet lähinnä suurten automarkettien yhteyteen. Kierrättäminen ei voi olla vain niiden oikeus, joilla on varaa ja mahdollisuuksia liikkua pitkiä matkoja. Välimatkat kasvattavat myös kierrättämisen kynnystä verrattuna tilanteeseen, jossa kierrättäminen on mahdollista omassa lähiympäristössä. Aina kyse ei ole vain mahdollisuuksista, kyse on myös viitseliäisyydestä. Kierrättämättömyydestä ei pitäisi syyttää autottomia, jotka eivät käy automarketeissa.

Muovin kierrättämistä voidaan kritisoida sen kalliudella ja monimutkaisuudella. Jätteitä ei saada kierrätettyä yhtä lujiksi materiaaleiksi, kuin mitä ne ovat olleet. Useat ehdottavatkin ennemmin muovin polttamista kuin kierrättämistä. Tämän ongelma on se, että polton seurauksena joudutaan luomaan uutta muovia entisen tilalle, sillä toistaiseksi suuressa koossa ei ole muita vaihtoehtoja tarjolla. Materiaalina muovi on erinomainen tiettyihin käyttötarkoituksiin keveytensä, eristävyytensä ja kostuedensietonsa ansiosta. Näin ollen sen polttaminen on tuhlausta. Vaihtoehto ei ole myöskään pitkällä tähtäimellä kestävä, sillä muovin pääraaka-aine on öljy, joka ei ole uusiutuva raaka-aine.

Myös yksilöille on annettu paljon vastuuta, jotta kierrättäminen onnistuisi. Yhdessä nämä kaksi edellä mainittua kantaa tekevät aiheesta kyseenalaisen. Olipa totuus mikä hyvänsä, niin ainakaan nykyinen systeemi ei tue niin muovin kierrättämistä, kuin sen käytön lopettamistakaan. Jos muovin kierrätyksen halutaan toteutuvan tehokkaasti, tulisi se mahdollistaa kaikille ja tehdä siitä riittävän helppoa. Sen sijaan, jos kierrätys nähdään negatiivisena asiana tulisi ensitöiksi kierrätyspisteet poistaa. Yksin tämä ei ole mitenkään järkevä vaihtoehto, vaan kaupungin tulisi sen seurauksena myös kieltää muovin käyttö ja tuoda tilalle vaihtoehtoisia materiaaleja. Ikävä kyllä muovi on vahvasti osana arkeamme ja vaihtoehtoiset tuotteet eivät ole vielä toistaiseksi suuressa tuotannossa. Näin ollen muovi on ongelma, joka ei häviä nopeasti ja tähän tehokas kierrättäminen olisi oiva vaihtoehto.

Muovi on ongelma, johon myös Jyväskylän Vihreät ovat ottaneet kantaa. Jyvioni toivookin laaja-alaisempaa ja kaikki huomioon ottavaa otetta muovista ja etenkin sen kierrättämisestä. Toivomme selkeyttä eri vaihtoehtojen välille, sillä jos kierrätystä toteutetaan vain puolitehoisesti, se ei tule toimimaan halutulla tavalla. Yksilön kannalta tehokkain tapa vaikuttaa asiaan olisi kuluttamisen vähentäminen. Kuluttamisen vähentäminen vähentää suoraan myös muovin, samoin kuin muiden raaka-aineiden, kuluttamista.

 

Oskari Hakala

Jyvionin hallituksen ympäristövastaava
Luonnonvarat ja ympäristö -kandidaattiopiskelija

Oskari Hakala: Suomalaisen metsäluonnon suojelu askeleen pidemmällä

Posted on CommentsPosted in Ajankohtaista, Blogi

Suomalaisen metsäluonnon suojelu askeleen pidemmällä

7.11.2017 Jyvionin blogissa Martti Rajamäki kertoi Suomen satavuotisen juhlavuoden kunniaksi järjestetystä Luontolahjani satavuotiaalle -kampanjasta. Kampanjan tavoite oli saada yksityisten lahjoittajien toimesta Suomeen vähintään 1800 ha uutta suojeltua maata, eli sata hehtaaria jokaiseen maakuntaan. Tätä päämäärä valtio lupasi tukea suojelemalla yksityisten lahjoittamien maiden verran omia maitaan.

Nyt kun vuosi 2017 on takanapäin ja kampanja ohi, on tuloksia alettu tarkastelemaan. Ja tuloshan on loistava, kampanja ylitti tavoitteensa. ELY-keskukset julkaisivat tiedot kampanjasta 31.1. ja lopputulos oli parempi kuin odotettiin. Kaiken kaikkiaan yksityiset tahot ja säätiöt suojelivat 3064 ha maata. Tämä ylitti tavoitteet helposti, samoinkuin valtion lupaaman ylärajan. Kampanjassa valtio nimittäin lupautui lahjoittamaan yksityisten verran omia maita, mutta korkeintaan tavoitteen verran, eli 1800 ha.

Yksityisten lisäksi myös kunnat osallistuivat kampanjaan ahkerasti, vaikka heidän panostaan ei valtion lisämaihin huomioidakkaan. Kaiken kaikkiaan kunnat lahjoittivat 1980 ha omia maitaan suojeltaviksi. Esimerkiksi Jyväskylän ja Saarijärven kunnat suojelivat yhteensä 36 ha verran. Muutenkin kampanjaa ajatellen Keski-Suomessa tavoiteltu 100 ha raja ylittyi, tulokseksi tulikin 167 ha. Keski-Suomi osoitti vastuullisuutta metsien suojelussa ja hyvä näin, sillä juuri näiden alueiden metsiä on suunniteltu käytettävän kovakouraisemmin tulevaisuudessa.

Suojelualueet eivät pinta-alallisesti jakautuneet tasan Suomen sisällä ja kaikissa maakunnissa ei päästy tavoiteltuun 100 ha määrään. Yhdeksän kahdeksastatoista maakunnasta ylitti rajan, jo pelkästään tästä voi päätellä, että jakauma ei ole tasainen.

Valtion lupaamista 1800 ha on tällä hetkellä suojeltu 665 ha ja työ uusien suojelualueiden kartoittamiseksi on koko ajan käynnissä, ja loputkin kohteet tullaan julkistamaan myöhemmin tänä keväänä.

Kaiken kaikkiaan kampanja onnistui erinomaisesti ja sen ansiosta Suomeen saatiin noin 6800 ha uutta suojeltua pinta-alaa. Koko Suomen koossa määrä ei ole suuri, mutta joka askel on eteenpäin. Suomalaisella metsäluonnolla on toivoa!

Oskari Hakala

Jyvionin hallituksen ympäristövastaava
Luonnonvarat ja ympäristö -kandidaattiopiskelija

Martti Rajamäki: Suomalaisella metsäluonnolla on toivoa

Posted on CommentsPosted in Ajankohtaista, Blogi

Suomalaisella metsäluonnolla on toivoa

Suomi tunnetaan metsistään, mutta tällä hetkellä suomalainen metsäluonto on uhattuna. Hallituksen kaavailemat hakkuutavoitteet tulevat entisestään pahentamaan tilannetta. Kuluva vuosi on kuitenkin Suomi 100 – juhlavuosi, jonka vuoksi etenkin metsänomistajilla on erityinen mahdollisuus vaikuttaa metsiemme puolesta. Lue, missä tilassa suomalainen metsäluonto on ja mitä voit tehdä.

Suomalainen metsäluonto on kriisissä, joten suojeltavan arvoiset metsät tulisi suojella ennen kuin on liian myöhäistä! Suomen hallitus on päättänyt lisätä hakkuiden määrää merkittävästi ja on jo lisännytkin. Lähimmät esimerkit hakkuista löytyvät Jyväskylästä, jossa kaupunki on hakannut lähimetsiä rajusti muun muassa Palokan asuinalueella. Monen metsistä riippuvaisen lajin kanta on romahtanut, ja samalla metsien antamat terveyshyödyt ovat monin paikoin heikentyneet metsien häviämisen myötä.

Mitä juuri sinä voit tehdä ?

Suomi 100-vuotta juhlavuoden kunniaksi Suomen valtio on perustanut kampanjan http://www.luontolahjani.fi, jossa se lupautuu suojelemaan vuoden loppuun mennessä valtion ulkopuolisten tekijöiden suojeleman alueen verran omaa maataan. Toisin sanoen, tänä vuonna suojeltavat alueet tuplautuvat  valtion toimesta. Yksittäinen henkilö voi lahjoittaa rahaa esimerkiksi Luonnonperintösäätiölle, mikäli omaa metsää ei ole.

Moni varmasti ajattelee, että Suomessa sentään on metsää – mutta kysymys kuuluukin, minkälaista? Metsiä on määrällisesti paljon, mutta ne ovat pääosin kaukana luonnontilaisesta.  Peräti 90 %:iin metsistämme kohdistuu taloudellisia tavoitteita. Tarkasteltaessa Etelä-Suomea talousmetsien osuus metsäpinta-alasta on vieläkin suurempi: 95 %.

Metsien valjastaminen tiukasti taloudelle on johtanut esimerkiksi lajistollisen monimuotoisuuden hupenemiseen. Metsissämme elää tällä hetkellä 816 uhanalaiseksi määriteltyä lajia. Suurin osa kaikista uhanalaisista lajeista elää juuri metsissä.

Tästä huolimatta tietyt tahot puhuvat kestävästä metsätaloudesta. Sen varjolla hallitus pyrkii lisäämään hakkuita monien biologian alan asiantuntijoiden vahvasta kritiikistä huolimatta. Hallitus unohtaa, että Suomi on sitoutunut Nagoyan sopimukseen; sen tähtäimenä on monimuotoisuuden hupenemisen pysäyttäminen tällä vuosikymmenellä.  Mikäli metsien suojelua ei edistetä nykyistä enemmän, tulee monimuotoisuus hupenemaan entisestään.

Suomen talousmetsien yleisin käyttötapa on avohakkuu. Tällöin metsä ”tyhjennetään” alle sadan vuoden välein. Samalla hävitetään myös sinne syntynyt monimuotoisuus. Suojelulla kyettäisiin säilyttämään edes paikoin koskemattomia metsäalueita. Toki talousmetsistäkin löytyy biodiversiteettiä, mutta yli kolmasosa uhanalaisista lajeista on riippuvaisia juuri vanhoista metsistä – erityisesti niiden korkean lahopuun määrän takia.

Suojeltu ja monimuotoinen metsäluonto on myös matkailuvaltti. Lisäksi sillä on monia hyviä vaikutuksia terveyteemme: Metsäluonto tutkitusti kohentaa mielialaa ja vähentää reaktioita allergeeneihin.

Nyt on loistava aika antaa aikainen joululahja metsäluonnon hyväksi, sillä tällainen tilaisuus ei tule toistumaan!

Martti Rajamäki

Jyvionin hallituksen ympäristövastaava

Ympäristötieteenen ja -teknologian kandidaattiopiskelija

Oskari Hakala

Luonnonvarat ja ympäristö -kandidaattiopiskelija

 

Brigita Krasniqi: Jugoslaviasta Amerikkaan

Posted on CommentsPosted in Ajankohtaista, Blogi

Jugoslaviasta Amerikkaan

Yhdysvaltojen presidentinvaalien jälkeen valkenee jälleen uusi päivä. Jyvionin hallituksen jäsen Brigita Krasniqi pohtii, mitä voimme oppia historiasta – ja etenkin Jugoslavian tilanteesta 1980-luvulla. Mihin nouseva nationalismi ja populismi pahimmillaan johtavat? Ennen kaikkea: mitä me voimme tehdä?

Noin kolmekymmentä vuotta sitten Jugoslavian liittotasavallan suurimmassa tasavallassa, Serbiassa valittiin uusi presidentti. Slobodan Milosevic. Jugoslavian talous oli huonossa kunnossa 1980-luvulla ja ihmiset pelkäsivät. Milosevic huomasi serbien nousevan kansallismielisyyden ja käytti tilannetta hyväkseen.

Niin kuin kaikki nationalismia kannattavat poliitikot, Milosevic syytti Serbian ja Jugoslavian ongelmista muita. Kosovon albaanit olivat etninen vähemmistö Jugoslaviassa. Milosevicin oli helppo syyttää heitä kaikesta. Albaanit olivat syy talouden romahtamiseen, albaanit olivat raiskaajia, rikollisia ja likainen kansa, joka piti saada pois Jugoslaviasta. Kuulostaako tutulta?

Jokainen meistä tietää mitä Kosovossa tapahtui 1990-luvulla. 10 vuotta kestänyt sorto, Kosovon albaaneilta vietiin oikeus oman äidinkielen, kulttuurin ja historian opiskeluun. Tämä korvattiin serbialaisella ja slaavilaisella kulttuurilla. Tarkoitus oli hävittää albanialainen kulttuuri Jugoslaviasta. Ihmisoikeusjärjestöt kutsuvat tätä kulttuuriseksi kansanmurhaksi. Tämän kaiken jälkeen alkoi sota ja noin miljoona Kosovon albaania karkotettiin Kosovosta.

Minun vanhempani ovat Kosovon albaaneja ja he joutuivat kokemaan tämän kaiken. Tämän vuoksi nationalismi edustaa minulle kaikkea pahaa. En pysty edes ajattelemaan Milosevicia ilman että minulle tulee huono olo. Olen aina ajatellut, että me ihmiset olemme oppineet nationalismista ja sen vaaroista. Olen aina ajatellut, että hyvä voittaa pahan. Mutta eilen, Donald Trump voitti.

En ole koskaan ajatellut Yhdysvaltojen olevan ihmisoikeuskysymyksissä paras mallivaltio meille muille. En kuitenkaan olisi uskonut, että ongelma on näin suuri. Voin ymmärtää vähemmistöjen huolen sekä pelon heidän tulevaisuudestaan Yhdysvalloissa. Trump on esittänyt vastenmielisiä kommentteja kaikista vähemmistöryhmistä Yhdysvalloissa. Nyt on meidän kaikkien tehtävä osoittaa, että he eivät ole yksin.

Lähdin syksyllä Jyvionin toimintaan mukaan ja pääsin hallitukseen. Jyvionin kautta olen pystynyt vaikuttamaan moniin asioihin ja sanomaan ei kaikelle pahalle tässä maailmassa. Vanhempieni tausta on vaikuttanut siihen, että ryhdyin tekemään töitä ihmisoikeuksien sekä paremman maailman puolesta.

Emme kuitenkaan saa rauhaa maailmaan, jos vain me sodan jäljet ja arvet nähneet teemme töitä paremman maailman puolesta. Tarvitsemme teitä kaikkia. Tarvitsemme teitä sanomaan ei rasismille, ei syrjinnälle seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan, ei naisvihalle ja ei kaikille ihmisoikeusloukkauksille.

Tiedän mitä rakenteellinen syrjintä aiheuttaa. Tiedän mitä vihan kierre aiheuttaa. Tiedän mitä nationalismi ja populismi aiheuttavat. Olen nähnyt sen kaiken.

Älä katso sivusta, kun muiden oikeuksia sorretaan. Älä ole hiljaa, kun tuleva presidentti sanoo ilmastonmuutoksen olevan valetta. Sen sijaan, ota kantaa. Puhu totta. Puolusta syrjittyjä ja heikossa asemassa olevia ihmisiä.

Lähde sinäkin mukaan Jyvionin toimintaan ja puolusta oikeudenmukaista maailmaa, jossa ihmisoikeuksia kunnioitetaan. Yhdessä voimme muuttaa maailmaa parempaan suuntaan. 

Emilia Lakka: Opiskelija-asumiseen panostaminen kannattaa!

Posted on CommentsPosted in Ajankohtaista, Blogi

 jyvioni_kansi_vaahtera

Yliopistot profiloituvat ja kaupungeilla on olemassa strategiansa asukkaiden hyvinvoinnin lisäämiseksi. Miten nämä liittyvät toisiinsa ja voivatko toimijat tukea toisiaan suurissa muutoksissa? Jyvionin puheenjohtaja Emilia Lakka pohtii opiskelija-asumisen tulevaisuutta Jyväskylässä!

2017 tulee olemaan jännittävä vuosi Jyväskylän yliopiston uudessa humanistis-yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa. Sen lisäksi, että tiedekunnat sekä muutamat laitokset tiedekunnan sisällä yhdistyvät, siirtyy vuodenvaihteeessa toimintansa aloittavalle kieli- ja viestintätieteiden laitokselle juuri ennen juhannusta julkistetun aiesopimuksen mukaan Vaasan yliopistosta 40 henkilökunnan jäsentä sekä huikeat 700 kieliaineiden opiskelijaa. Tilanne on lähtökohdiltaan herkullinen, sillä Jyväskylän yliopisto vahvistaa siirron toteutuessa humanistista tiedekuntaansa, kun taas Vaasan yliopistossa panostetaan tulevaisuudessa yhä voimakkaammin kauppatieteiden, tekniikan, viestinnän ja hallintotieteiden opetukseen ja tutkimukseen. Tämä on juuri sitä rohkeaa profiloitumista, jota OKM on yliopistoilta toivonut.

Suurissa muutoksissa on kuitenkin aina riskinsä, ja näihin haasteisiin tulee pyrkiä löytämään molemmissa kaupungeissa luovia ja kestäviä ratkaisuja tulevan lukuvuoden aikana. Yliopisto ja paikallinen ylioppilaskunta ovat toki ratkaisevassa asemassa, kun yliopistoväki valmistautuu siirron aiheuttamiin muutoksiin. Tutkimuksen monipuolistumisen ja laitoksen toimintakulttuurin muuttumisen lisäksi kasvavalla opiskelijamäärällä ja uudella henkilöstöllä on vaikutuksensa myös kampuksen tilaratkaisuihin. Kyse ei kuitenkaan ole pelkästään yliopiston sisäisestä asiasta, vaan myös Jyväskylän kaupungin tulee arvioida, millaisia toimenpiteitä profilointipäätös siltä vaatii.

Ympäristöministeriö linjasi vuonna 2012 opiskelija-asumisselvitysessään, että koko maassa tulisi vuosina 2013-2017 aloittaa vuosittain 1000 uuden opiskelija-asunnon rakennustyöt. Jyväskylässä yhteistyö kaupungin, Keski-Suomen opiskelija-asuntosäätiön (KOAS) ja Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan (JYY) välillä on ollut monin tavoin toimivaa. KOAS saa uusimman, Heikinkadulla sijaitsevan kohteensa valmiiksi vuoden loppuun mennessä, kun taas JYY solmi kaupungin kanssa keväällä aiesopimuksen Nuuskakujan alueen kehittämisestä.

Opiskelija-asumiseen panostamista tulee jatkaa myös tulevina vuosina, mikä vaatii saumatonta yhteistyötä kaupungin ja alueen suurimpien opiskelija-asuntorakentajien välillä. Asunnontuottajilla on halua rakentaa kohtuuhintaisia opiskelija-asuntoja kampusten ja keskustan läheisyyteen, ja niiden rakentamille asunnoille on myös kysyntää, sillä onhan Jyväskylä PTT:n tekemän katsauksen mukaan vuokralla asuvan näkökulmasta yksi Suomen kalleimmista kaupungeista. Kiinnostus rakentaa uusia opiskelija-asuntoja ei ainakaan vähene, kun kaupunkiin saapuu Vaasan yliopiston kanssa tehdyn aiesopimuksen toteutuessa satoja opiskelijoita enemmän kuin asunnontarjoajat ovat ennakoineet. Jyväskylän tulisikin myös jatkossa olla aktiivisena osapuolena mukana tarjoamassa rakentajille riittävästi kohtuuhintaisia tontteja, jotka soveltuvat opiskelijoiden tarpeisiin.

Kun opiskelija-asuntoja rakennetaan, on tärkeää, että myös kohteiden lähiympäristö kehittyy samaa tahtia. Suuri osa opiskelijoista liikkuu Jyväskylän kaltaisessa tiiviissä kaupungissa pyörällä, jolloin toimivat pyörätieverkostot opiskelija-asuntoalueiden ja kampusten välillä ovat ensiarvoisen tärkeitä. Jyväskylä on ottanut askeleen oikeaan suuntaan salliessaan KOASin uusimman opiskelija-asuntokohteen rakentamisen täysin autottomana. Kohteiden autottomuus heijastuu luonnollisesti opiskelija-asuntojen vuokriin positiivisella tavalla, kun yksi merkittävä kuluerä poistuu kokonaan. Koska etäisyydet kaupungin sisällä ovat Jyväskylässä monin tavoin ihanteelliset pyöräilylle ja joukkoliikenteen paremmalle hyödyntämiselle, tulee kaupungin rohkeasti jatkaa ihailtavaa työtään pyöräilyn ja kaupungin asukkaiden hyvinvoinnin edistämiseksi. Vuoden 2016 pyöräilykuntana Jyväskylällä on mahdollisuus nousta edelläkävijäksi arkiliikunnan ja liikkuvan elämäntavan puolestapuhujana. Autottomiin opiskelija-asuntokohteisiin panostaminen tukee hyvin tätä tavoitetta.

Irina Tuokko: Pride-kulkueessa vallinnut rakkaus, läheisyys ja yhtenäisyys saatava koko kansan keskuuteen

Posted on CommentsPosted in Ajankohtaista, Blogi

Tunnelmia 30 000 osallistujan kulkueesta

Helsinki Pride 2016 huipentui lauantaina 2.7. massiiviseen kulkueeseen, joka saavutti ennätysmäärän osallistujia. Myös jyvionilaisia osallistui tapahtumaan osana Vihreää joukkoa! Irina Tuokko kertoo tuntojaan ihmisjoukon keskeltä.

Kaikkiaan noin 30 000 ihmistä kerääntyi yhteen muistuttamaan siitä, että yhtäläiset oikeudet kuuluvat kaikille seksuaalisesta suuntautumisesta tai sukupuolesta riippumatta. Senaatintori alkoi täyttyä jo tuntia ennen kulkueen starttia toinen toistaan värikkäämmistä ihmisistä. Taivaalle karkaavista ilmapalloista ja ihmismeressä liehuvista lipuista huomasi, että paikalle oli saapunut ihmisiä yli ammatti- ja puoluerajojen ympäri Suomea.

 

IMG-20160702-WA0028

 

Se, että ihmiset tanssivat, lauloivat, pitivät toisiaan kädestä ja marssivat yhdessä yhdenvertaisemman Suomen puolesta, oli kieltämättä kuluneen vuoteni yksi parhaista hetkistä.

Viime vuosina Pridejen suurin teema on enemmän tai vähemmän ollut tasa-arvoinen avioliittolaki ja sen saavuttaminen; Eikä turhaan, sillä ensi vuonna ensimmäiset samaa sukupuolta olevat pariskunnat tulevat vihdoinkin solmimaan avioliittoja ympäri Suomea. Tämän tavoitteen saavutettua, oli erittäin mielenkiintoista seurata, mikä asia olisi tällä kertaa näkyvimmin Pride-kansan huulilla.

 

IMG_20160702_130348

 

Oma huomioni on kiinnittynyt muutaman kuluneen vuoden aikana lisääntyneeseen keskusteluun sukupuolen moninaisuudesta. Tämä näkyi mielestäni myös Prideilla, jossa uuden translain vaatiminen oli noussut uudelle tasolle. Vihdoin tuntuu siltä, että yhä useammat ovat tulleet tietoisiksi Suomen tämänhetkisen “translain” ihmisoikeuksia loukkaavasta muodosta.

Translain lisäksi myös vaatimukset oikeudenmukaisemmasta äitiyslaista komeilivat monen kylteissä.

 

IMG-20160702-WA0029

 

Värien loisto, vapautunut ilmapiiri, yhtenäisyys ja ihmisten moninaisuus muistuttivat minua siitä, millainen on minun unelmieni Suomi. Muistin pitkästä aikaa, miksi ihmiset ovat pohjimmiltaan niin rakastettavia otuksia.

Samalla ymmärsin todella, kuinka kotimaani on jakautunut kahtia. Tuntuu, että kulunut vuosi sekä kansan että poliitikkojen keskuudessa on ajanut ihmiset ajattelemaan entistä enemmän vihan ja vastakkainasettelun kautta. Suunta näyttäisi olevan sama muualla Euroopassa. Vihaiset ja turhautuneet ihmiset nostavat päätään ja äärioikeiston tekee yhä useammin ulostuloja.

 

IMG_20160702_120628

 

Priden kaltaisen ilon, rakkauden, solidaarisuuden ja läheisyyden juhlan jälkeen voi vain miettiä, miksi emme kohtaa kaikkia ihmisiä joka päivä näin. Kansan jakautuminen kahtia ja vihalla vastaaminen on pahinta, mitä pitkään rakennetulle rauhalle ja yhdenvertaisuudelle voi tapahtua.

Kunnioitetaan ihmisiä sellaisina kuin he ovat ja annetaan kaikkien kukkien kukkia loukkaamatta kuitenkaan kenenkään oikeuksia tai turvallisuutta. Myönnetään, että yhdenvertaisuus ei ole keneltäkään pois – päinvastoin.

Kirjoittaja on Jyvionin hallituksen jäsenvastaava sekä Jyväskylän Vihreiden tuleva kuntavaaliehdokas.

IMG-20160702-WA0026 - Edited (1)

Hallitushaastattelussa: jäsenvastaava Irina Tuokko

Posted on CommentsPosted in Blogi

Hallitushaastattelut jatkuvat!

Kevätkiireiden jälkeen meillä on vihdoin esittäytymisvuorossa Jyvionin hallituksen jäsenvastaava Irina. Lue haastattelusta, mikä kirja muutti Irinan elämän!

Moikka Irina! Kuulin, että sait juuri palautettua kandin. Good job! Kertoisitko hieman tarkemmin, mitä opiskelet ja mitä opinnoillesi kuuluu juuri nyt?

Opiskelen erityispedagogiikkaa eli toisin sanoen erityisopettajaksi. Erityisopettaja on kyllä terminä ehkä hirveintä mitä olen kuullut, siksi suosinkin termeinä oppimisen ohjaajaa tai oppimisen edistäjää. Myös yhteiskuntatieteistä aina kiinnostuneena, luen pitkinä sivuaineinani sukupuolentutkimusta ja yhteiskuntapolitiikkaa. Tämän kevään olen vääntänyt hampaat irvessä kandiani aiheesta transsukupuolisten nuorten kouluhyvinvointi. Kaikki järjestöhommat verottavat myös osan ajasta keväällä, joten kultaisen keskitien löytäminen omien stressitasojen kanssa on olennaista.

Mikä sai sinut lähtemään mukaan järjestötoimintaan ja varsinkin Jyvionin hallitukseen?

Olen pian 23-vuotias ja jo 19-vuotiaasta lähtien olen aktiivisesti miettinyt, että voi kun olisi kiva päästä vaikuttamaan hyvien arvojen puolesta, mutta vaikuttamiskeinot ovat olleet minulle aiemmin hieman mysteeri. Jyväskylään muuttaminen ja yliopistomaailmaan sisälle pääseminen avasivat maailmaani hurjasti ja olin ihmeissäni kaikesta siitä poliittisesta keskustelusta, jota käytävillä käytiin.

Olen aina kokenut itseni erittäin ujoksi ja kiusaantuneeksi persoonaksi uusien ihmisten kanssa, joten järjestötoimintaan lähteminen ei ollut ihan yksiselitteisen helppoa minulle. Otin ensimmäisen askeleen järjestötoimintaan viime syksynä erään tuttavan potkittua minua persuksille oikein lujaa, ja nyt puoli vuotta myöhemmin toimin neljässä eri järjestössä. Kuulostaa tosi kliseiseltä, mutta en olisi koskaan uskonut, kuinka paljon uutta tulen oppimaan itsestäni järjestötoiminnan kautta.

Miksi juuri Vihreät?

Kaikki lähti siitä, kun 13-vuotiaana tajusin kuuluvani seksuaalivähemmistöön ja lähdin hieman googlailemaan asiaa. Törmäsin muutamien Vihreiden poliitikkojen kirjoituksiin ja puheenvuoroihin, joissa he puhuivat seksuaalivähemmistöihin kuuluvien ihmisten oikeuksien puolesta. Samaan aikaan tutustuin “vasta-argumentteihin”, joita mm. muutamat nykyisten hallituspuolueiden jäsenistä esittivät. Olin täysin tyrmistynyt siitä, kuinka joku voi 2000-luvulla verrata homoja villieläimiin ja kieltää heidän ihmisarvonsa. Tämä oli ensimmäinen asia, joka määritteli puolueellista kantaani. Ihmisoikeuksien ja erilaisten tasa-arvo -kysymysten lisäksi omaan paljon näkemyksiä hyvinvointiin, köyhyyteen, koulutukseen ja ylipäänsä talouteen liittyvistä asioista. Koen Vihreiden olevan ylivoimaisesti lähimpänä omia näkemyksiäni ja arvojani. Siksi Vihreät.

 

Koen Vihreiden olevan ylivoimaisesti lähimpänä omia näkemyksiäni ja arvojani. Siksi Vihreät.

 

haastattelu_irina

Myös maailmanpolitiikka on melko myllerryksessä. Minne päin maailmaa haluaisit matkustaa ja miksi?

No en ainakaan niihin maihin, missä tilanne on kaoottinen juuri nyt. Mukaan lukien myös Yhdysvallat ja Trumpin johtoasema republikaaneissa. Panamalle en myöskään haluaisi matkustaa. Itseasiassa kävin juuri Münchenissa reilun viikon reissulla. Euroopan maita on tullut kierrettyä 17 kappaletta ja tähän mennessä olen oppinut, että rakastan Alppeja, luonnonnähtävyyksiä, kaupunkeja, joissa on paljon vanhaa arkkitehtuuria ja värejä, sekä kaikkea, mikä voi tarjota tietoa ja näkemystä toisen maailmansodan aikaisista tapahtumista. Siksi München oli täydellinen yhdistelmä tätä kaikkea, varsinkin, kun teimme muutamia retkiä myös Saksan Alpeille.

Kaukana tulevaisuudessa siintää kuitenkin maailmanympärimatka, sillä melkeinpä jokainen maailmankolkka kiinnostaa minua.

Mikä kirja on vaikuttanut elämääsi pysyvällä tavalla ja miksi?

Tekisi mieli vastata tähän, että Paulo Freiren Sorrettujen pedagogiikka. Koska kuitenkin luin tämän kirjan vasta hiljattain, en voi vielä määritellä sen pysyvää vaikutusta elämässäni.

Joudun siis vastaamaan, että Harry Potterin osat 3-7 ovat vaikuttaneet elämääni pysyvästi. Miksikö? En luultavasti olisi oppinut lukemaan ilman niitä – enkä varsinkaan päässyt yliopistoon. En lukenut pienenä juuri mitään muuta kuin sarjakuvia, ja niitäkin puoliksi pakolla. Käytännössä vihasin lukemista. Kuunneltuani kuitenkin äänikirjan yhdestä Potterista, innostuin niin paljon, että menin ja luin ensimmäisen kokonaisen kirjani.

Nyt kasvatustieteilijänä pyyhin aina välillä hikikarpaloita otsaltani, kun tiedostan, kuinka kriittisen merkittäviä nuo kirjat ovat olleet elämässäni. Ilman niitä, en olisi luultavasti koskaan kiinnostunut lukemaan mitään muutakaan.

Mikä on suurin toiveesi tällä hetkellä?

Jotta välttyisin vastauksilta, joissa koko maailman pelastetaan, niin toivon vaan, ettei tulisi takatalvea.