Olisiko armeijasta kieltäytyminen ympäristöteko?

Posted on CommentsPosted in Ajankohtaista, Blogi

Artikkelikuva: SA-kuva

Olisiko armeijasta kieltäytyminen ympäristöteko?

15.8. alkoi Keski-Suomessa armeijan kutsunnat. Tilaisuus, jossa moni joutuu miettimään omaa vakaumustaan. Joillekin kyse on eettisyydestä, tappamisen oikeudenmukaisuudesta ja sotakoneiston tukemisesta. Toisille taasen tilanne voi olla luontaista jatkumoa sukupolvien perinteelle ja ajatukselle, mitä olisimme ilman armeijaa? Venäjäkö? Mutta entäs, voisiko maanpuolustusvelvolliselle olla oleellista myös ympäristön näkökulma? Mitä armeijan tai siviilipalveluksen valitseminen on tästä perspektiivistä?

Selkeä fakta toki on, että armeija sotateollisuutensa kanssa on erittäin suuri rasite ympäristölle. Ekologisuus ei sovi maanpuolustuksen kuvaan, osalti ymmärrettävistäkin syistä. Samoista syistä sen on melko mahdotonta toimia ympäristöä vahingoittamatta tai edes melko neutraalisti, sillä aitoihin tilanteisiin valmistautuminen vaatii aidot kenttäolosuhteet, eli luontoa, jossa olla ja mellastaa. Sotaan joutuminen on vielä aivan omassa kertaluokassaan mellastamisen ja ympäristön tuhoamisen suhteen.

Helpoin mittari on kasvihuonekaasupäästöt. Puolustusvoimilta löytyy Puolustushallinnon ympäristöraportti, josta uusin, verkossa oleva painos on vuosilta 2015-2016. Tämän raportin mukaan vuodelta 2016 tuli päästöjä yhteensä 285 000 tCO2 e (tuhatta hiilidioksidi ekvivalenttia). Kun tämä luku jaetaan Puolustusvoimien henkilökunnalla, mukana niin sotilaat kuin siviilitkin, saadaan yhdelle hengelle summaksi noin 24 tCO2 e. Tämä on siis se määrä, mitä koko Puolustus- voimat päästää vuodessa kasvihuonekaasuja ilmaan jaettuna tasavertaisesti jokaista henkeä kohden. Karkeasti voi ajatella, että tämä on se luku, minkä vuoden asepalvelukseen astuva aiheuttaa. Koko systeemi on hänen osanaan, vaikka eri tehtävissä tuleekin eri päästöt. Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta.

Vastaavasti Suomi päästää ilmaan, riippuen mistä luvut ottaa, kotimaassa ja ulkomailla yhteensä noin 59 miljoonaa tonnia hiilidioksidia vuonna 2015 (tilastokeskus). Kun tämän jakaa vuoden 2015 väkiluvulla päästään 10,7 tCO2 e per asukas. Lukuna tämä on yli puolet pienempi kuin armeijan kulutus jaettuna yhdelle hengelle, vaikka Suomen kulutus pitää sisällään myös Puolustusvoimat. Näiden lukujen mukaan keskiverto suomalainen kuluttaa vähemmän siviilissä, kuin armeijassa. Eli keskiarvollisesti siviilipalveluksessa henkilö on pienempi rasite ilmastolle kuin palveluksessa.

Vaikka luvut ovatkin periaatteessa helppoja pyöritellä, piiloutuu niiden taakse paljon kimurantteja asioita. Ensinäkin yksilön tottumuksilla on paljon vaikutusta hänen henkilökohtaiseen ympäristövaikutukseen, mutta näissä luvuissa on mukana myös yksilöstä riippumattomat tekijät, kuten teollisuus ja maankäyttö. Samoin näissä luvuissa on mukana myös kaikki muut yksilöt, sillä molemmat luvut ovat jaettu kokonaisuuden kuluttamisesta. Periaatteessa yksilön valossa saattaa olla, että armeijassa henkilökohtaisesti elää ympäristöystävällisemmin kuin siviilissä, johtuen vähäisistä kulutusmahdollisuuksista, asumismuodosta ja pitkään käytetyistä varusteista. Toisaalta raskaalla armeijan ajoneuvolla tai tykin ampumisella on heti vaikutusta yksilön jälkeen ympäristössä. Oli asia kummin vain, kokonaisuudessaan armeijassa olijalle kertyy runsaasti taakkaa yhteisten varusteiden ja taitojen (esim. lentäjien kouluttaminen) ylläpitämisestä.

Armeijaa ei toki pidetä luonnon mielipiteiden mukaan. Se, onko hornettien hankkiminen ja lennättäminen oleellista, on jokaisen kutsuntoihin menevän oma päätös. Olisiko sittenkin luontomme kannalta tärkeää, että suojelemme uskottavalla väkivallalla talousmetsiämme ja korkeaa elintasoamme? Tämä teksti ei pidä sisällään mitään konkreettista korjausehdotusta nykyiseen systeemiimme, joten en myöskään kritisoi paljoa. Tekstin tarkoitus ei ole olla vastaus, vaan vain yksi näkökulma muiden joukossa, jonka perusteella astua pois nykyisellään vallitsevasta systeemistä. Tarkoitus ei ole tarjota tilalle muuta ratkaisua, kuin että, ehkä ympäristön kannalta parasta olisi rauha, jota ei tarvitsisi ylläpitää varustekilpailulla.

Oskari Hakala

Jyvionin hallituksen ympäristövastaava
Luonnonvarat ja ympäristö -kandidaattiopiskelija

Aleksi Eskelinen: Vihreää, vihreitä vai vihreyttä?

Posted on CommentsPosted in Blogi

Kuva: Merikukkanen Photography

Vihreää, vihreitä vai vihreyttä?

Vuosi sitten kesällä liityin vihreiden jäseneksi. Tulossa olivat ylioppilaskunnan edustajistovaalit, joissa myös vihreillä oli oma ehdokaslista. Edarivaaliehdokkuuden myötä löysin tieni syksyllä myös vihreiden nuorten Nuori vihreä vaikuttaja -kurssille. Jälkikäteen ajateltuna otin melkoisen äkkilähdön vihreään politiikkaan, mutta samankaltaisia tarinoita olen kuullut myös useita muilta puolueemme aktiiveilta.

Vihreät on puolueena upea juuri siksi, että uusiin toimijoihin luotetaan ja vaikuttamaan pääsee halutessaan nopeastikin, kun vain motivaatiota riittää. Reilu viikko takaperin pääsin yhtenä Jyvionin edustajana vihreiden puoluekokoukseen, jossa hyväksyttiin uusi poliittinen tavoiteohjelma vuosille 2019-2023.

Uusi tavoiteohjelma on jaettu viiden kokonaisuuden alle:

  • Hyvinvoiva ympäristö, ilmasto ja eläimet
  • Maailman paras koulutus
  • Työtä ja toimeentuloa vihreästä taloudesta
  • Rakennetaan hyvinvointia ja torjutaan köyhyyttä, ihmisoikeuksia kunnioittava feministinen, demokraattinen ja avoin yhteiskunta
  • Solidaarinen EU, kestävämpi globaalipolitiikka ja turvallisempi maailma

Tavoiteohjelman rakenteesta huomaa, että siinä korostuvat vihreille tunnuksenomaiset vastuullinen sosiaalipolitiikka, maailman paras koulutus sekä tavoitteellinen ympäristö- ja ilmastopolitiikka. Ympäristön merkitystä yhteiskunnassa on mahdotonta ylikorostaa ja uusi poliittinen ohjelma onnistuu hyvin lähestymään eri aiheita myös ympäristönäkökulmasta. Onkin ensiarvoisen tärkeää, että puhdas ja terveellinen ympäristö huomioidaan yhteiskunnan ja elämän eri osa-alueilla, esimerkiksi talouspolitiikassa.

Poliittinen tavoiteohjelma on puolueen keskeisiä tavoitteita linjaava asiakirja, jossa on määritetty vihreiden kannat tiiviinä kokonaisuutena. Ohjelma on aina demokraattisen prosessin tulos ja kompromissi puolueen sisällä olevista erilaisista näkökannoista. Toisin sanoen se on siis yhdistelmä useita erilaisia mielipiteitä.

Vihreiden puoluekokouksessakin käytiin värikästä keskustelua esimerkiksi asepalveluksesta, maataloustuista sekä uskonnon opetuksesta kouluissa. Keskustelujen jälkeen jokaisesta mielipiteitä jakaneesta asiasta äänestettiin, jolloin useassa kohdassa puolueohjelmaan tuli kirjaukseksi kompromissi, johon enemmistö oli tyytyväinen.

Kokousviikonlopun aikana olikin hienoa huomata, kuinka monipuolinen joukko erilaisia ihmisiä yhden puolueen sisälle mahtuu ja kuinka paljon tietoa eri aloilta joukostamme löytyykään. Tästä johtuen on myös mielipiteitä jakavia aiheita. Ei siis haittaa, vaikka et olisi samaa mieltä kaikista uuden poliittisen ohjelman sisällöistä, en ole minäkään. Sen sijaan uskon, että juuri monipuolisuus tekee vihreistä keskustelevan ja ajassa kiinni pysyvän puolueen.

Ratkaisevaa on se, että itselle tärkeimmissä kysymyksissä voit allekirjoittaa suurimman osan puolueen linjoista. Minulle tällaisia kysymyksiä olivat vastuullinen suhtautuminen ympäristöön sekä usko siihen, että jokaisella ihmisellä tulee olla yhdenvertainen mahdollisuus olla osa yhteistä maailmaamme. Juuri nämä kaksi seikkaa toteutuvat omasta mielestäni tuoreessa tavoiteohjelmassa mainiosti.

Olisin varmasti lähtenyt jo aikaisemmin mukaan puoluepolitiikkaan, jos en olisi niin kovasti odottanut täysin omia näkökantojani vastaavaa puoluetta. Erilaiset mielipiteet ovat rikkaus ja olen kuluneen vuoden aikana saanut haastaa puoluetoverieni näkemyksiä, mutta ehkä vielä useammin olen muiden ansiosta tarkistanut omia näkökulmiani ja huomannut itse olleeni väärässä.

Jos siis uuteen puolueohjelmaan tutustuessa huomaat, että olet eri mieltä jonkin kohdan kanssa, ei se mitään. Lähde rohkeasti mukaan. Voit itse olla se tyyppi, joka seuraavaa ohjelmaa rakennettaessa saa kokonaisen puolueen olemaan kanssasi samaa mieltä. Juuri sinä voit olla se, joka määrittää sen, mitä vihreä politiikka tulevaisuudessa on. Ei ole olemassa vain yhtä ainoaa vihreää.

Itsekin tuore vihreä vaikuttaja,
Aleksi Eskelinen
puheenjohtaja

Kommentti: Myös kaupunkimetsissä avohakkuut historiaan

Posted on CommentsPosted in Ajankohtaista, Kannanotot

Artikkelikuva: Jani Sipilä, Greenpeace

Kommentti: Myös kaupunkimetsissä avohakkuut historiaan

Suomessa hakattiin viime vuonna metsää enemmän kuin koskaan. Taloudelliset paineet kohdistuvat niin valtion kuin yksityisten omistajien metsiin. Edes kaupunkien ja kuntien metsät eivät säästy avohakkuilta. Kaupungeissa ja kunnissa metsähakkuut tulevat usein niin lähelle, että lopputulos järkyttää eri tavalla kuin kauempana tapahtuvat hakkuut. Lopputulos on kuitenkin molemmissa sama: Koneellisen avohakkuun myötä ei tuhoudu ainostaan puiden muodostama metsä, vaan yhtälailla aikojen saatossa kehittynyt metsänpohja.

Ympäristöjärjestöt Suomen luonnonsuojeluliitto, Greenpeace, BirdLife Suomi, Luonto-Liitto ja Natur och Miljö julkaisivat tänään 17.5.2018 ison kansalaiskampanjan Avohakkuut historiaan!  Tahtotilana on, että yhteisiä metsiämme kohdellaan paremmin. Kampanja kerää nimiä kansalaisaloitteeseen, jonka tarkoituksena on lopettaa avohakkuut valtion metsämailla.

Kampanja osoittaa, että avohakkuille on vaihtoehtoja metsänhoidossa – jatkuvapeitteinen metsänkasvatus toimii myös talousmetsissä. Jatkuvapeitteisen kasvatuksen myötä metsä pysyy metsäisenä tehtyjen yläharvennusten jälkeenkin.

 

Kampanja osoittaa, että avohakkuille on vaihtoehtoja metsänhoidossa – jatkuvapeitteinen metsänkasvatus toimii myös talousmetsissä.

 

Samaa periaattetta tulisi edistää myös kaupunkien ja kuntien omistamissa metsissä. Vaikka kunnalliseen metsäomaisuuteen kohdistuisi taloudellisia paineita, on avohakkuilla tehtävä metsänhoito kestämätöntä toimintaa etenkin kaupunkiympäristössä ja sen välittömässä läheisyydessä.

Kaupunkimetsä on isoa metsikköä vieläkin herkempi erilaisille häiriötekijöille. Rakennuskannan ympäröimä, pieneltäkin alueelta hakattu metsä on erityisen altis eroosiolle ja kuivumiselle. Samalla kaupunkiympäristöjen sinällään pirstaloituneet elinympäristöt pirstaloituvat muutamiksi vuosikymmeniksi entisestään. Joillekin lajeille se voi koitua kohtalokkaaksi.

Sekä isoissa että pienissä hakkuukohteissa avohakkuut siis tuhoavat paitsi maiseman, hävittävät potentiaalisesti tuhansien metsälajien kodit. Suomen metsien biodiversiteetti onkin heikentynyt. Esimerkiksi osa tutuista metsälintulajeista, kuten hömö- ja töyhtötiainen ovat nykyään uhanalaisia. Mustikkaakaan ei löydä enää yhtä helposti kuin aiemmin. Molemmissa tapauksissa kyse on metsäelinympäristöjen vähenemisestä.

Metsillä on keskeinen rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa. Avohakkuut vaikeuttavat taisteluamme ilmastokatastrofia vastaan, kun hiilinieluna toimiva metsä menettää yhtäkkisesti ison osan biomassastaan. Samalla ne rasittavat myös vesistöjämme, jotka ovat jo tällä hetkellä paikoitellen rehevöityneitä.

Myös Jyväskylässä tulisi siis siirtyä avohakkuuttomaan metsänhoitoon. Jyväskylän kaupungin metsäohjelman luonnos on tällä hetkellä nähtävillä.

Vaikka metsäohjelmassa onkin moni hyviä puolia, siinä ei kuitenkaan kielletä avohakkuita yhtenä metsänhoidollisena toimenpiteenä. Kaupungista löytyy myös talousmetsää, jonka osalta todetaan: “Talousmetsät ovat kauempana asutuksesta ja keskeisiltä virkistysalueilta sijaitsevia metsiä, joita hoidetaan Metsänhoidon suositusten ja FSC-sertifikaatin periaatteiden mukaisesti. Talousmetsissä tavoitteena on tehdä hoitotyöt ja harvennukset ajallaan ja tehokkaasti, jolloin puusto pysyy jatkuvasti hyvässä kasvukunnossa, elinvoimaisena ja tuottavana. Talousmetsät kasvatetaan parhaiten kullekin kasvupaikalle sopivalla kasvatusmenetelmällä.

 

Avohakkuita ei ole onnistuttu osoittamaan taloudellisesta näkökulmasta sen tuottavammiksi kuin jatkuvapeitteistä metsänkasvatusta.

 

Avohakkuita ei ole onnistuttu osoittamaan taloudellisesta näkökulmasta sen tuottavammiksi kuin jatkuvapeitteistä metsänkasvatusta. Metsäohjelmassa tulisikin selkeästi lukea, että myös talousmetsää tulee hoitaa kokonaisvaltaisesti kestävästi, eikä avohakkuita toteuteta missään.

Samalla metsäohjelman tulisi tunnustaa tosiseikka, että talousmetsätkin ovat keskeisiä kaupunkimetsien biodiversiteetin kannalta ja toimivat kaupungin alueella merkittävinä hiilinieluina.

Jyväskylän kaupungin metsäohjelmasta voi antaa palautetta 1.6.2018 asti.

Avohakkuut historiaan -kansalaisaloite on kerännyt päivässä yli 5000 allekirjoituista. Jyväskylän seudulla allekirjoituksia keräävät lähipäivinä mm. Greenpeace, Luonto-Liitto ja JYSLY. Nimiä kerätään mm. Yläkaupungin yössä kirkkopuistossa ja lähellä Lounaispuistoa. Netissä voit allekirjoittaa aloitteen avohakkuuttomien valtionmetsien puolesta osoitteessa:  http://avohakkuuthistoriaan.fi/

 

Riikka Leinonen
Hallituksen varajäsen

Jyvioni – Jyväskylän vihreät nuoret ja opiskelijat ry

 

Aleksi Eskelinen: Miltä kuulostaisi 600 euron bussikortti?

Posted on CommentsPosted in Ajankohtaista, Blogi

Miltä kuulostaisi 600 euron bussikortti?

Opiskelijat ovat jo kauan toivoneet Jyväskylään edullisempaa ja toimivampaa joukkoliikennettä. Tällä hetkellä 30 vuorokauden kausilippu maksaa opiskelijalle 51 euroa, mikä on hieman yli 20 prosenttia opiskelijan kuukausittaisesta opintorahasta. Tehdäänpä pieni ajatusleikki. Vuonna 2016 suomalaisten täyspäiväisten palkansaajien mediaaniansio oli 3001 euroa, joten kuulostaisiko keskipalkkaiselle 600 euroa kuukaudessa kohtuulliselta hinnalta bussikortista?

Halvemman joukkoliikenteen järjestämisen ei pitäisi olla mahdotonta, sillä esimerkiksi Oulussa joukkoliikenne on onnistuttu toteuttamaan niin, että 30 vuorokauden kausilippu maksaa myös aikuiselle 34,30 euroa. Jyväskylässäkin on otettu käyttöön hyviä käytänteitä, tosin ei opiskelijoille. Eläkeläisille on näet mahdollisuus matkustaa päivällä rajattuina tunteina lastenlipun hinnalla. Tällaista mahdollisuutta ei ole kuitenkaan muille vähävaraisille ryhmille, kuten opiskelijoille.

On virhe ajatella, että opiskelija olisi aina juuri opintonsa aloittanut perusterve nuori, joka voi liikkua vaivattomasti polkupyörällä säällä kuin säällä. Opiskelijat ovat hyvin vaihtelevissa elämäntilanteissa olevia: on nuoria ja vanhoja, perheellisiä ja alan vaihtajia. Lisäksi nuorellakin voi olla sairauksia tai rajoitteita, jotka hankaloittavat liikkumista kävellen tai pyöräillen. Joukkoliikenne ei siis ole vähävaraiselle tai pienituloiselle henkilölle mukavuudentavoittelua vaan kyse on peruspalvelusta, joka mahdollistaa päivittäisen elämän, kun ei ole taloudellista mahdollisuutta omaan autoon.

Usein bussilla matkustaminen kuvitellaan pelkästään koulu- tai työmatkoiksi, mutta kyse on paljon muustakin. Matkoja tehdään myös harrastuksiin tai kylään ystävien luokse. Lisäksi opiskelijat matkustavat paljon esimerkiksi kotipaikkakunnilleen eikä suuren matkalaukun kanssa pyöräily ole välttämättä turvallisin vaihtoehto.  Mukavaa ei ole sekään, että polkupyörä saattaa hävitä viikonlopun aikana matkakeskuksen pyörätelineestä. Joukkoliikenne ja pyöräily tulisikin nähdä enemmän toisiaan tukevina kuin toisiaan pois sulkevina liikkumismuotoina.

Joukkoliikenteeseen panostaminen on valinta kohti kestävämpää tulevaisuutta. Lippujen hintojen laskeminen kasvattaisi joukkoliikenteen matkustajamääriä, mikä myös lisäisi bussien täyttöastetta. Tämä tekisi bussimatkustamisesta myös ekologisempaa, kun bussit eivät liikennöisi puolityhjinä ja päästöt jakautuisivat useamman matkustajan kesken. Tämä vähentäisi myös yksityisautoilua. Osa menetetyistä lipputuloista saataisiin todennäköisesti takaisin sillä, kun yhä useampi ostaisi bussikortin. Lisäksi sujuva joukkoliikenne tuo koko kaupungin palvelut kaikkien saataville, joten sillä on myös merkitystä elävän kaupunkikeskustan kannalta. Tulevaisuuden liikkuminen tuleekin sekoittamaan entistä enemmän erilaisia liikkumismuotoja keskenään. MaaS (Mobility as a Service) -ajattelu näkee liikkumisen eri liikennemuotojen saumattomana palveluketjuna, joka mahdollistaa sen, että kuluttajan ei tarvitse valita enää yksityisauton, bussikortin tai muiden liikennemuotojen välillä.

Tämä tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että kotoa lähtiessään voisi lähimmältä kaupunkipyöräpisteeltä pyöräillä sopivalle bussipysäkille. Kaupunkibussilla matkaa voisi jatkaa matkakeskukselle, josta voisi vaihtaa sujuvasti kaukojunaan. MaaS-ajattelun mukaan tämä kaikki tapahtuisi yhdellä ja samalla lipulla. Joukkoliikennettä ei tule siis nähdä liikaa muiden liikkumismuotojen kilpailijana vaan uutena joustavana mahdollisuutena. MaaS on ehkä vielä Jyväskylässä tulevaisuutta, mutta sujuvan ja edullisen joukkoliikenteen tulisi olla tätä päivää.

Jyväskylän kuuluisi olla nuorekas ja eteenpäin katsova uudistuja, jossa palveluita on helppoa käyttää riippumatta siitä, millä alueella asuu tai onko varaa omaan autoon. Toimivaan joukkoliikenteeseen panostaminen tai panostamatta jättäminen on aina arvovalinta. Seuraavissa budjettineuvotteluissa on aika mitata, onko Jyväskylä maineensa mukaisesti opiskelijakaupunki!

 

Aleksi Eskelinen

Jyvionin hallituksen toinen puheenjohtaja

 

Oskari Hakala: Muovin kierrätys tulee mahdollistaa kaikille

Posted on CommentsPosted in Ajankohtaista, Blogi

Muovin kierrätys tulee mahdollistaa kaikille

Maaliskuun alusta alkoi kampanja #muovitonmaaliskuu, jonka tavoitteena on herättää ihmisiä ajattelemaan kertakäyttömuovin osaa omassa elämässä ja myös vähentämään sitä parhaansa mukaan. Tehtävä ei ole mitenkään helppo ja kuvastaa muoviongelman laajuutta. Muovi onkin saanut mediassa paljon näkyvyyttä merien jätelauttojen ja mikromuovin aiheuttamien uhkien seurauksena. Vaikka kampanjan teemana onkin vähentää muovia, on muovia elämässämme hyvin monessa muussakin muodossa kuin kertakäyttöisessä muodossa. Tämän takia myös kierrättäminen on oleellinen osa kokonaisuutta ja sitä tulee pohtia myös kriittisesti.

Muovin kierrättäminen on ristiriitainen aihe, josta löytyy mielipiteitä puolesta ja vastaan. Tällä hetkellä Jyvioni kannattaa muovin kierrättämistä ja toivoisi, että kierrätysmahdollisuuksia parannettaisiin etenkin niillä alueilla, joissa ei vielä tällä hetkellä ole muovinkeräyspistettä, kuten keskustassa. Tämä lisäisi tasa-arvoisuutta ja näin myös kierrättämisen onnistumista. Jyväskylässä muovinkeräyspisteet ovat keskittyneet lähinnä suurten automarkettien yhteyteen. Kierrättäminen ei voi olla vain niiden oikeus, joilla on varaa ja mahdollisuuksia liikkua pitkiä matkoja. Välimatkat kasvattavat myös kierrättämisen kynnystä verrattuna tilanteeseen, jossa kierrättäminen on mahdollista omassa lähiympäristössä. Aina kyse ei ole vain mahdollisuuksista, kyse on myös viitseliäisyydestä. Kierrättämättömyydestä ei pitäisi syyttää autottomia, jotka eivät käy automarketeissa.

Muovin kierrättämistä voidaan kritisoida sen kalliudella ja monimutkaisuudella. Jätteitä ei saada kierrätettyä yhtä lujiksi materiaaleiksi, kuin mitä ne ovat olleet. Useat ehdottavatkin ennemmin muovin polttamista kuin kierrättämistä. Tämän ongelma on se, että polton seurauksena joudutaan luomaan uutta muovia entisen tilalle, sillä toistaiseksi suuressa koossa ei ole muita vaihtoehtoja tarjolla. Materiaalina muovi on erinomainen tiettyihin käyttötarkoituksiin keveytensä, eristävyytensä ja kostuedensietonsa ansiosta. Näin ollen sen polttaminen on tuhlausta. Vaihtoehto ei ole myöskään pitkällä tähtäimellä kestävä, sillä muovin pääraaka-aine on öljy, joka ei ole uusiutuva raaka-aine.

Myös yksilöille on annettu paljon vastuuta, jotta kierrättäminen onnistuisi. Yhdessä nämä kaksi edellä mainittua kantaa tekevät aiheesta kyseenalaisen. Olipa totuus mikä hyvänsä, niin ainakaan nykyinen systeemi ei tue niin muovin kierrättämistä, kuin sen käytön lopettamistakaan. Jos muovin kierrätyksen halutaan toteutuvan tehokkaasti, tulisi se mahdollistaa kaikille ja tehdä siitä riittävän helppoa. Sen sijaan, jos kierrätys nähdään negatiivisena asiana tulisi ensitöiksi kierrätyspisteet poistaa. Yksin tämä ei ole mitenkään järkevä vaihtoehto, vaan kaupungin tulisi sen seurauksena myös kieltää muovin käyttö ja tuoda tilalle vaihtoehtoisia materiaaleja. Ikävä kyllä muovi on vahvasti osana arkeamme ja vaihtoehtoiset tuotteet eivät ole vielä toistaiseksi suuressa tuotannossa. Näin ollen muovi on ongelma, joka ei häviä nopeasti ja tähän tehokas kierrättäminen olisi oiva vaihtoehto.

Muovi on ongelma, johon myös Jyväskylän Vihreät ovat ottaneet kantaa. Jyvioni toivookin laaja-alaisempaa ja kaikki huomioon ottavaa otetta muovista ja etenkin sen kierrättämisestä. Toivomme selkeyttä eri vaihtoehtojen välille, sillä jos kierrätystä toteutetaan vain puolitehoisesti, se ei tule toimimaan halutulla tavalla. Yksilön kannalta tehokkain tapa vaikuttaa asiaan olisi kuluttamisen vähentäminen. Kuluttamisen vähentäminen vähentää suoraan myös muovin, samoin kuin muiden raaka-aineiden, kuluttamista.

 

Oskari Hakala

Jyvionin hallituksen ympäristövastaava
Luonnonvarat ja ympäristö -kandidaattiopiskelija

Oskari Hakala: Suomalaisen metsäluonnon suojelu askeleen pidemmällä

Posted on CommentsPosted in Ajankohtaista, Blogi

Suomalaisen metsäluonnon suojelu askeleen pidemmällä

7.11.2017 Jyvionin blogissa Martti Rajamäki kertoi Suomen satavuotisen juhlavuoden kunniaksi järjestetystä Luontolahjani satavuotiaalle -kampanjasta. Kampanjan tavoite oli saada yksityisten lahjoittajien toimesta Suomeen vähintään 1800 ha uutta suojeltua maata, eli sata hehtaaria jokaiseen maakuntaan. Tätä päämäärä valtio lupasi tukea suojelemalla yksityisten lahjoittamien maiden verran omia maitaan.

Nyt kun vuosi 2017 on takanapäin ja kampanja ohi, on tuloksia alettu tarkastelemaan. Ja tuloshan on loistava, kampanja ylitti tavoitteensa. ELY-keskukset julkaisivat tiedot kampanjasta 31.1. ja lopputulos oli parempi kuin odotettiin. Kaiken kaikkiaan yksityiset tahot ja säätiöt suojelivat 3064 ha maata. Tämä ylitti tavoitteet helposti, samoinkuin valtion lupaaman ylärajan. Kampanjassa valtio nimittäin lupautui lahjoittamaan yksityisten verran omia maita, mutta korkeintaan tavoitteen verran, eli 1800 ha.

Yksityisten lisäksi myös kunnat osallistuivat kampanjaan ahkerasti, vaikka heidän panostaan ei valtion lisämaihin huomioidakkaan. Kaiken kaikkiaan kunnat lahjoittivat 1980 ha omia maitaan suojeltaviksi. Esimerkiksi Jyväskylän ja Saarijärven kunnat suojelivat yhteensä 36 ha verran. Muutenkin kampanjaa ajatellen Keski-Suomessa tavoiteltu 100 ha raja ylittyi, tulokseksi tulikin 167 ha. Keski-Suomi osoitti vastuullisuutta metsien suojelussa ja hyvä näin, sillä juuri näiden alueiden metsiä on suunniteltu käytettävän kovakouraisemmin tulevaisuudessa.

Suojelualueet eivät pinta-alallisesti jakautuneet tasan Suomen sisällä ja kaikissa maakunnissa ei päästy tavoiteltuun 100 ha määrään. Yhdeksän kahdeksastatoista maakunnasta ylitti rajan, jo pelkästään tästä voi päätellä, että jakauma ei ole tasainen.

Valtion lupaamista 1800 ha on tällä hetkellä suojeltu 665 ha ja työ uusien suojelualueiden kartoittamiseksi on koko ajan käynnissä, ja loputkin kohteet tullaan julkistamaan myöhemmin tänä keväänä.

Kaiken kaikkiaan kampanja onnistui erinomaisesti ja sen ansiosta Suomeen saatiin noin 6800 ha uutta suojeltua pinta-alaa. Koko Suomen koossa määrä ei ole suuri, mutta joka askel on eteenpäin. Suomalaisella metsäluonnolla on toivoa!

Oskari Hakala

Jyvionin hallituksen ympäristövastaava
Luonnonvarat ja ympäristö -kandidaattiopiskelija

Tutustu Jyvionin uusiin puheenjohtajiin ja hallitukseen 2018!

Posted on CommentsPosted in Ajankohtaista

Tiedote: Jyvionille uusi hallitus vuodelle 2018!

Jyvioni – Jyväskylän vihreät nuoret ja opiskelijat ry piti syyskokouksensa tiistaina 28.11.2017. Kokouksessa valittiin yhdistykselle puheenjohtajat sekä uusi hallitus vuodelle 2018. Onnea valituille toimijoille!

Yhdistys otti syyskouksessaan myös kantaa häirintävapaan koulutuksen puolesta. Kannanotto löytyy täältä

Jyvionin puheenjohtajiksi valittiin Aleksi Eskelinen ja Jenni Lampi. Yhdistyksellä on kaksi tasa-arvoista puheenjohtajaa. Syyskokous valitsi Jyvionin hallituksen 2018 jäseniksi seuraavat kahdeksan (8) henkilöä: Oskari Hakala, Wilma Jyrkinen, Petrus Kauppinen, Vilma Kosonen, Anna Mikkola, Adéle Nurmela, Janina Ranta ja Jani Repo. Hallituksen varajäseninä toimivat: Mari Kivijärvi, Reetta Kinnunen, Katri Kortelainen, Riikka Leinonen, Martti Rajamäki ja Minna Selkälä. Myös Jyvionin tapahtumatyöryhmä jatkaa aktiivista toimintaansa vuonna 2018. Tapahtumatyöryhmän vastaaviksi valittiin Emmi Pelkonen ja Minna Selkälä.

Molemmat yhdistyksen uudet puheenjohtajat ovat tulleet mukaan Jyvionin toimintaan kuluneena vuonna. Aleksi Eskelinen on kolmannen vuoden historian opiskelija Jyväskylän yliopistossa. Eskelinen käy parhaillaan Nuori Vihreä Vaikuttaja -kurssia ja hänet valittiin juuri JYY – Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan edustajistovaaleissa JYY:n vihreiden listalta edustajistoon. Vihreä politiikka vei saman tien Eskelisen mukanaan:

On ollut hienoa nähdä kuinka avoimesti Jyvioni on ottanut uudet vaikuttajat mukaan toimintaansa ja kuinka nopeasti itsekin olen päässyt osaksi tätä yhteisöä. Tavoitteena onkin levittää tätä mahtavaa yhteishenkeä osaksi yhä useamman nuoren ja opiskelijan elämää, summaa puheenjohtaja Aleksi Eskelinen.

 Toinen tuore puheenjohtaja Jenni Lampi opiskelee tällä hetkellä kokiksi Jyväskylän aikuisopistossa. Lampi innostui politiikasta keväällä toimiessaan kuntavaalissa ehdokkaan tukiryhmässä. Nyt oli aika lähteä tekemään vihreää politiikkaa aiempaa konkreettisemmin:  

Mahtavaa päästä mukaan tähän porukkaan! Meitä innostuneita tekijöitä on nyt paljon ja odotan innolla, mitä kaikkea opimme ja saamme aikaan Jyväskylän seudulla, iloitsee puheenjohtaja Jenni Lampi.

Jyvioni on kuluneena vuonna tavoittanut paljon nuoria ja yhdistyksen jäsenmäärä onkin kasvanut merkittävästi. Uudet puheenjohtajat pääsevät johtamaan Keski-Suomen yhtä aktiivisinta poliittista nuorisojärjestöä. Jyvionin toiminnan tärkeimmät painopisteet vuonna 2018 ovat yhä organisoituneempi tapahtumien järjestäminen, yhdistyksen sisäisen ja ulkoisen koulutustoiminnan lisääminen, poliittisten kampanjoiden organisointi sekä kunta- ja maakuntapolitiikan tutuksi tekeminen nuorille.

Hyvää joulunodotusta ja tervetuloa mukaan toimintaan vuonna 2018!

Innolla ensi vuotta odottaen,
Aleksi Eskelinen ja Jenni Lampi
Puheenjohtajat 2018

Jyvioni – Jyväskylän vihreät nuoret ja opiskelijat ry

Martti Rajamäki: Suomalaisella metsäluonnolla on toivoa

Posted on CommentsPosted in Ajankohtaista, Blogi

Suomalaisella metsäluonnolla on toivoa

Suomi tunnetaan metsistään, mutta tällä hetkellä suomalainen metsäluonto on uhattuna. Hallituksen kaavailemat hakkuutavoitteet tulevat entisestään pahentamaan tilannetta. Kuluva vuosi on kuitenkin Suomi 100 – juhlavuosi, jonka vuoksi etenkin metsänomistajilla on erityinen mahdollisuus vaikuttaa metsiemme puolesta. Lue, missä tilassa suomalainen metsäluonto on ja mitä voit tehdä.

Suomalainen metsäluonto on kriisissä, joten suojeltavan arvoiset metsät tulisi suojella ennen kuin on liian myöhäistä! Suomen hallitus on päättänyt lisätä hakkuiden määrää merkittävästi ja on jo lisännytkin. Lähimmät esimerkit hakkuista löytyvät Jyväskylästä, jossa kaupunki on hakannut lähimetsiä rajusti muun muassa Palokan asuinalueella. Monen metsistä riippuvaisen lajin kanta on romahtanut, ja samalla metsien antamat terveyshyödyt ovat monin paikoin heikentyneet metsien häviämisen myötä.

Mitä juuri sinä voit tehdä ?

Suomi 100-vuotta juhlavuoden kunniaksi Suomen valtio on perustanut kampanjan http://www.luontolahjani.fi, jossa se lupautuu suojelemaan vuoden loppuun mennessä valtion ulkopuolisten tekijöiden suojeleman alueen verran omaa maataan. Toisin sanoen, tänä vuonna suojeltavat alueet tuplautuvat  valtion toimesta. Yksittäinen henkilö voi lahjoittaa rahaa esimerkiksi Luonnonperintösäätiölle, mikäli omaa metsää ei ole.

Moni varmasti ajattelee, että Suomessa sentään on metsää – mutta kysymys kuuluukin, minkälaista? Metsiä on määrällisesti paljon, mutta ne ovat pääosin kaukana luonnontilaisesta.  Peräti 90 %:iin metsistämme kohdistuu taloudellisia tavoitteita. Tarkasteltaessa Etelä-Suomea talousmetsien osuus metsäpinta-alasta on vieläkin suurempi: 95 %.

Metsien valjastaminen tiukasti taloudelle on johtanut esimerkiksi lajistollisen monimuotoisuuden hupenemiseen. Metsissämme elää tällä hetkellä 816 uhanalaiseksi määriteltyä lajia. Suurin osa kaikista uhanalaisista lajeista elää juuri metsissä.

Tästä huolimatta tietyt tahot puhuvat kestävästä metsätaloudesta. Sen varjolla hallitus pyrkii lisäämään hakkuita monien biologian alan asiantuntijoiden vahvasta kritiikistä huolimatta. Hallitus unohtaa, että Suomi on sitoutunut Nagoyan sopimukseen; sen tähtäimenä on monimuotoisuuden hupenemisen pysäyttäminen tällä vuosikymmenellä.  Mikäli metsien suojelua ei edistetä nykyistä enemmän, tulee monimuotoisuus hupenemaan entisestään.

Suomen talousmetsien yleisin käyttötapa on avohakkuu. Tällöin metsä ”tyhjennetään” alle sadan vuoden välein. Samalla hävitetään myös sinne syntynyt monimuotoisuus. Suojelulla kyettäisiin säilyttämään edes paikoin koskemattomia metsäalueita. Toki talousmetsistäkin löytyy biodiversiteettiä, mutta yli kolmasosa uhanalaisista lajeista on riippuvaisia juuri vanhoista metsistä – erityisesti niiden korkean lahopuun määrän takia.

Suojeltu ja monimuotoinen metsäluonto on myös matkailuvaltti. Lisäksi sillä on monia hyviä vaikutuksia terveyteemme: Metsäluonto tutkitusti kohentaa mielialaa ja vähentää reaktioita allergeeneihin.

Nyt on loistava aika antaa aikainen joululahja metsäluonnon hyväksi, sillä tällainen tilaisuus ei tule toistumaan!

Martti Rajamäki

Jyvionin hallituksen ympäristövastaava

Ympäristötieteenen ja -teknologian kandidaattiopiskelija

Oskari Hakala

Luonnonvarat ja ympäristö -kandidaattiopiskelija

 

Jyvioni syyskokoustaa!

Posted on CommentsPosted in Ajankohtaista, Tapahtumat

Jyvionin syyskokous on pian täällä!

Olet tervetullut nauttimaan pari palaa pitsaa ja istahtamaan bissen ääreen Vakkariin. Parhaimmillaan voit päätyä vaikkapa Jyvionin puheenjohtajaksi tai hallituksen jäseneksi!

Saavu siis yhdistyksen sääntömääräiseen syyskokoukseen tiistaina 28.11.2017 klo 17 30 Vakiopaineeseen, osoite Kauppakatu 6, Jyväskylä.

Kokouksessa valitaan yhdistyksen kaksi puheenjohtajaa sekä hallituksen jäsenet vuodelle 2018. Lisäksi kokous hyväksyy yhdistyksen toimintasuunnitelman ja talousarvion vuodelle 2018.

Kokouksen puheenjohtaa pitkän linjan vihreä edaattori Kyösti Ylikulju. Kokouksen päätteeksi saamme kuulla Kyöstin tarinoita JYY:n edarista vuosien varrelta!

Mikäli olet kiinnostunut hallituspaikasta, voit halutessasi ota yhteyttä: puheenjohtajat@jyvioni.org

Kokouksen Facebook-event löytyy täältä.

Nähdään kokouksessa!

JYYn edustajistovaalit tänä syksynä!

Posted on CommentsPosted in Ajankohtaista

Äänestä edarivaaleissa!

JYY – Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan edustajistovaalit pidetään marraskuussa 2017!  Ennakkoäänestys on 2.-3.11.2017 ja varsinaiset vaalipäivät 6.-8.11.2017.  Lue lisää täältä.

JYYn vihreät opiskelijat toimii Jyvionin alaisena vihreänä listana JYY – Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan edustajistossa. JYYn vihreillä on tämän syksyn edarivaaleissa yhteensä 37 upeaa ehdokasta eri pääaineista.

 

 

 

Tapaa ehdokkaat ympäri kampusta!

JYYn vihreät kampanjoivat aktiivisesti ennen vaaleja ympäri kampusta. Tule rohkeasti moikkaamaan ja nappaamaan mukaasi kahvi sekä JYYn vihreiden esite!