Aleksi Eskelinen: Vihreää, vihreitä vai vihreyttä?

Posted on CommentsPosted in Blogi

Kuva: Merikukkanen Photography

Vihreää, vihreitä vai vihreyttä?

Vuosi sitten kesällä liityin vihreiden jäseneksi. Tulossa olivat ylioppilaskunnan edustajistovaalit, joissa myös vihreillä oli oma ehdokaslista. Edarivaaliehdokkuuden myötä löysin tieni syksyllä myös vihreiden nuorten Nuori vihreä vaikuttaja -kurssille. Jälkikäteen ajateltuna otin melkoisen äkkilähdön vihreään politiikkaan, mutta samankaltaisia tarinoita olen kuullut myös useita muilta puolueemme aktiiveilta.

Vihreät on puolueena upea juuri siksi, että uusiin toimijoihin luotetaan ja vaikuttamaan pääsee halutessaan nopeastikin, kun vain motivaatiota riittää. Reilu viikko takaperin pääsin yhtenä Jyvionin edustajana vihreiden puoluekokoukseen, jossa hyväksyttiin uusi poliittinen tavoiteohjelma vuosille 2019-2023.

Uusi tavoiteohjelma on jaettu viiden kokonaisuuden alle:

  • Hyvinvoiva ympäristö, ilmasto ja eläimet
  • Maailman paras koulutus
  • Työtä ja toimeentuloa vihreästä taloudesta
  • Rakennetaan hyvinvointia ja torjutaan köyhyyttä, ihmisoikeuksia kunnioittava feministinen, demokraattinen ja avoin yhteiskunta
  • Solidaarinen EU, kestävämpi globaalipolitiikka ja turvallisempi maailma

Tavoiteohjelman rakenteesta huomaa, että siinä korostuvat vihreille tunnuksenomaiset vastuullinen sosiaalipolitiikka, maailman paras koulutus sekä tavoitteellinen ympäristö- ja ilmastopolitiikka. Ympäristön merkitystä yhteiskunnassa on mahdotonta ylikorostaa ja uusi poliittinen ohjelma onnistuu hyvin lähestymään eri aiheita myös ympäristönäkökulmasta. Onkin ensiarvoisen tärkeää, että puhdas ja terveellinen ympäristö huomioidaan yhteiskunnan ja elämän eri osa-alueilla, esimerkiksi talouspolitiikassa.

Poliittinen tavoiteohjelma on puolueen keskeisiä tavoitteita linjaava asiakirja, jossa on määritetty vihreiden kannat tiiviinä kokonaisuutena. Ohjelma on aina demokraattisen prosessin tulos ja kompromissi puolueen sisällä olevista erilaisista näkökannoista. Toisin sanoen se on siis yhdistelmä useita erilaisia mielipiteitä.

Vihreiden puoluekokouksessakin käytiin värikästä keskustelua esimerkiksi asepalveluksesta, maataloustuista sekä uskonnon opetuksesta kouluissa. Keskustelujen jälkeen jokaisesta mielipiteitä jakaneesta asiasta äänestettiin, jolloin useassa kohdassa puolueohjelmaan tuli kirjaukseksi kompromissi, johon enemmistö oli tyytyväinen.

Kokousviikonlopun aikana olikin hienoa huomata, kuinka monipuolinen joukko erilaisia ihmisiä yhden puolueen sisälle mahtuu ja kuinka paljon tietoa eri aloilta joukostamme löytyykään. Tästä johtuen on myös mielipiteitä jakavia aiheita. Ei siis haittaa, vaikka et olisi samaa mieltä kaikista uuden poliittisen ohjelman sisällöistä, en ole minäkään. Sen sijaan uskon, että juuri monipuolisuus tekee vihreistä keskustelevan ja ajassa kiinni pysyvän puolueen.

Ratkaisevaa on se, että itselle tärkeimmissä kysymyksissä voit allekirjoittaa suurimman osan puolueen linjoista. Minulle tällaisia kysymyksiä olivat vastuullinen suhtautuminen ympäristöön sekä usko siihen, että jokaisella ihmisellä tulee olla yhdenvertainen mahdollisuus olla osa yhteistä maailmaamme. Juuri nämä kaksi seikkaa toteutuvat omasta mielestäni tuoreessa tavoiteohjelmassa mainiosti.

Olisin varmasti lähtenyt jo aikaisemmin mukaan puoluepolitiikkaan, jos en olisi niin kovasti odottanut täysin omia näkökantojani vastaavaa puoluetta. Erilaiset mielipiteet ovat rikkaus ja olen kuluneen vuoden aikana saanut haastaa puoluetoverieni näkemyksiä, mutta ehkä vielä useammin olen muiden ansiosta tarkistanut omia näkökulmiani ja huomannut itse olleeni väärässä.

Jos siis uuteen puolueohjelmaan tutustuessa huomaat, että olet eri mieltä jonkin kohdan kanssa, ei se mitään. Lähde rohkeasti mukaan. Voit itse olla se tyyppi, joka seuraavaa ohjelmaa rakennettaessa saa kokonaisen puolueen olemaan kanssasi samaa mieltä. Juuri sinä voit olla se, joka määrittää sen, mitä vihreä politiikka tulevaisuudessa on. Ei ole olemassa vain yhtä ainoaa vihreää.

Itsekin tuore vihreä vaikuttaja,
Aleksi Eskelinen
puheenjohtaja

Kannanotto: Translaki uudistettava myös lapset ja nuoret huomioiden

Posted on CommentsPosted in Kannanotot

 

Jyvioni: Translaki uudistettava myös lapset ja nuoret huomioiden

Julkaistu 10.5.2018. Julkaisuvapaa heti.
Tiesitkö, että Suomi on ainoa Pohjoismaa, jossa translaki vaatii pakkosterilisaatiota eli lisääntymiskyvyttömyyttä? Suomen nykyinen translaki loukkaa transihmisten perustuslaillisia ihmisoikeuksia, ja siihen on saatava muutos. Translain uudistuksessa on huomioitava itsemääräämisoikeus, lasten ja nuorten oikeudet sekä sukupuolivähemmistöjen kokemukset.

Sukupuolen korjaaminen vaatii nykyisellään lisääntymiskyvyttömyyttä, vähintään 18 vuoden ikää sekä lääketieteellistä selvitystä, joka voi pahimmillaan viedä useamman vuoden, ja joka loukkaa transihmisten oikeutta yksityisyyden suojaan. Jo yksinään toisen sukupuolimerkinnän saamista henkilöpapereihin joutuu odottamaan vähintään 18 vuoden ikään.

 — Suomi on sitoutunut YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen, joka on räikeässä ristiriidassa nykyisen translakimme kanssa. Sopimuksen mukaan jokaisella lapsella on oikeus tulla kuulluksi itseään koskevissa asioissa, mitään alaikärajaa ei määritellä. Myös translain tulee vastata sopimusta ja olla siis ikärajaton. Emme voi poiketa lapsen oikeuksien sopimuksen toteuttamisesta missään yhteydessä, mutta silti teemme yhä niin nykyisen translain velvoittamina. Muutos on välttämätön, painottaa Jyvionin toinen puheenjohtaja Jenni Lampi.

 Raskas lääketieteellinen prosessi ei saa olla lähtökohtana oman sukupuoli-identiteetin toteuttamiseen vaan myös jokaisella nuorella ja lapsella on oltava oikeus identiteettiinsä ja yksilöllisiin hoitoihin.

Sote-uudistuksen muotoutuessa uuden translain toteutuminen tulee varmistaa maakunnissa niin perusterveydenhoidossa kuin erikoissairaanhoidossa. Uhkana on, että translapset ja -nuoret jäävät vaille asianmukaista ja hyvää hoitoa. Tulevissa sote-keskuksissa ja liikelaitoksissa tulee sitoutua translain uudistamiseen ja palveluiden järjestämiseen sen mukaisesti. Sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden ammattitaidosta kohdata, palvella ja hoitaa sukupuolivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä on varmistuttava riittävällä koulutuksella.

Kuntiin sijoittuvissa perustason sote-palveluissa tulee tarjota tarpeeksi translapsen ja -nuoren kehitystä sekä hyvinvointia tukevia psykososiaalisia palveluita, kuten psykologipalveluita. Tällä hetkellä sotessa uhkana on, että jo nyt ylikuormittuneet matalan tason mielenterveyspalvelut jäävät soten ulkopuolelle. Esimerkiksi oppilashuoltolaissa taatut psykologi- ja kuraattoripalvelut eivät ole riittäviä tukemaan translapsen ja -nuoren hyvinvointia, jos sukupuolenkorjausprosessissa vaaditut selvitys- ja arviointiprosessit kestävät jatkossakin jopa vuosia.

— Sateenkaarinuoria käsittelevissä tutkimuksissa on ilmennyt, että transnuoret kokevat toistuvasti laajamittaista syrjintää sekä negatiivisia asenteita. Nämä ovat huolestuttavia esimerkkejä siitä, kuinka nykyiset asenteet aiheuttavat transnuorille paineita ja vaikeuksia arkipäiväisessä elämässä. Syrjivät asenteet kumpuavat usein yhteiskunnan rakenteista ja siksi onkin äärimmäisen tärkeää, että vanha epäinhimillinen ja ihmisoikeuksia loukkaava lainsäädäntö päivitetään mahdollisimman pian, summaa Jyvionin toinen puheenjohtaja Aleksi Eskelinen.

 

Aleksi Eskelinen

puheenjohtaja

 

Jenni Lampi

puheenjohtaja

 

Jyväskylän vihreät nuoret ja opiskelijat ry

 

Aleksi Eskelinen: Miltä kuulostaisi 600 euron bussikortti?

Posted on CommentsPosted in Ajankohtaista, Blogi

Miltä kuulostaisi 600 euron bussikortti?

Opiskelijat ovat jo kauan toivoneet Jyväskylään edullisempaa ja toimivampaa joukkoliikennettä. Tällä hetkellä 30 vuorokauden kausilippu maksaa opiskelijalle 51 euroa, mikä on hieman yli 20 prosenttia opiskelijan kuukausittaisesta opintorahasta. Tehdäänpä pieni ajatusleikki. Vuonna 2016 suomalaisten täyspäiväisten palkansaajien mediaaniansio oli 3001 euroa, joten kuulostaisiko keskipalkkaiselle 600 euroa kuukaudessa kohtuulliselta hinnalta bussikortista?

Halvemman joukkoliikenteen järjestämisen ei pitäisi olla mahdotonta, sillä esimerkiksi Oulussa joukkoliikenne on onnistuttu toteuttamaan niin, että 30 vuorokauden kausilippu maksaa myös aikuiselle 34,30 euroa. Jyväskylässäkin on otettu käyttöön hyviä käytänteitä, tosin ei opiskelijoille. Eläkeläisille on näet mahdollisuus matkustaa päivällä rajattuina tunteina lastenlipun hinnalla. Tällaista mahdollisuutta ei ole kuitenkaan muille vähävaraisille ryhmille, kuten opiskelijoille.

On virhe ajatella, että opiskelija olisi aina juuri opintonsa aloittanut perusterve nuori, joka voi liikkua vaivattomasti polkupyörällä säällä kuin säällä. Opiskelijat ovat hyvin vaihtelevissa elämäntilanteissa olevia: on nuoria ja vanhoja, perheellisiä ja alan vaihtajia. Lisäksi nuorellakin voi olla sairauksia tai rajoitteita, jotka hankaloittavat liikkumista kävellen tai pyöräillen. Joukkoliikenne ei siis ole vähävaraiselle tai pienituloiselle henkilölle mukavuudentavoittelua vaan kyse on peruspalvelusta, joka mahdollistaa päivittäisen elämän, kun ei ole taloudellista mahdollisuutta omaan autoon.

Usein bussilla matkustaminen kuvitellaan pelkästään koulu- tai työmatkoiksi, mutta kyse on paljon muustakin. Matkoja tehdään myös harrastuksiin tai kylään ystävien luokse. Lisäksi opiskelijat matkustavat paljon esimerkiksi kotipaikkakunnilleen eikä suuren matkalaukun kanssa pyöräily ole välttämättä turvallisin vaihtoehto.  Mukavaa ei ole sekään, että polkupyörä saattaa hävitä viikonlopun aikana matkakeskuksen pyörätelineestä. Joukkoliikenne ja pyöräily tulisikin nähdä enemmän toisiaan tukevina kuin toisiaan pois sulkevina liikkumismuotoina.

Joukkoliikenteeseen panostaminen on valinta kohti kestävämpää tulevaisuutta. Lippujen hintojen laskeminen kasvattaisi joukkoliikenteen matkustajamääriä, mikä myös lisäisi bussien täyttöastetta. Tämä tekisi bussimatkustamisesta myös ekologisempaa, kun bussit eivät liikennöisi puolityhjinä ja päästöt jakautuisivat useamman matkustajan kesken. Tämä vähentäisi myös yksityisautoilua. Osa menetetyistä lipputuloista saataisiin todennäköisesti takaisin sillä, kun yhä useampi ostaisi bussikortin. Lisäksi sujuva joukkoliikenne tuo koko kaupungin palvelut kaikkien saataville, joten sillä on myös merkitystä elävän kaupunkikeskustan kannalta. Tulevaisuuden liikkuminen tuleekin sekoittamaan entistä enemmän erilaisia liikkumismuotoja keskenään. MaaS (Mobility as a Service) -ajattelu näkee liikkumisen eri liikennemuotojen saumattomana palveluketjuna, joka mahdollistaa sen, että kuluttajan ei tarvitse valita enää yksityisauton, bussikortin tai muiden liikennemuotojen välillä.

Tämä tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että kotoa lähtiessään voisi lähimmältä kaupunkipyöräpisteeltä pyöräillä sopivalle bussipysäkille. Kaupunkibussilla matkaa voisi jatkaa matkakeskukselle, josta voisi vaihtaa sujuvasti kaukojunaan. MaaS-ajattelun mukaan tämä kaikki tapahtuisi yhdellä ja samalla lipulla. Joukkoliikennettä ei tule siis nähdä liikaa muiden liikkumismuotojen kilpailijana vaan uutena joustavana mahdollisuutena. MaaS on ehkä vielä Jyväskylässä tulevaisuutta, mutta sujuvan ja edullisen joukkoliikenteen tulisi olla tätä päivää.

Jyväskylän kuuluisi olla nuorekas ja eteenpäin katsova uudistuja, jossa palveluita on helppoa käyttää riippumatta siitä, millä alueella asuu tai onko varaa omaan autoon. Toimivaan joukkoliikenteeseen panostaminen tai panostamatta jättäminen on aina arvovalinta. Seuraavissa budjettineuvotteluissa on aika mitata, onko Jyväskylä maineensa mukaisesti opiskelijakaupunki!

 

Aleksi Eskelinen

Jyvionin hallituksen toinen puheenjohtaja

 

Oskari Hakala: Muovin kierrätys tulee mahdollistaa kaikille

Posted on CommentsPosted in Ajankohtaista, Blogi

Muovin kierrätys tulee mahdollistaa kaikille

Maaliskuun alusta alkoi kampanja #muovitonmaaliskuu, jonka tavoitteena on herättää ihmisiä ajattelemaan kertakäyttömuovin osaa omassa elämässä ja myös vähentämään sitä parhaansa mukaan. Tehtävä ei ole mitenkään helppo ja kuvastaa muoviongelman laajuutta. Muovi onkin saanut mediassa paljon näkyvyyttä merien jätelauttojen ja mikromuovin aiheuttamien uhkien seurauksena. Vaikka kampanjan teemana onkin vähentää muovia, on muovia elämässämme hyvin monessa muussakin muodossa kuin kertakäyttöisessä muodossa. Tämän takia myös kierrättäminen on oleellinen osa kokonaisuutta ja sitä tulee pohtia myös kriittisesti.

Muovin kierrättäminen on ristiriitainen aihe, josta löytyy mielipiteitä puolesta ja vastaan. Tällä hetkellä Jyvioni kannattaa muovin kierrättämistä ja toivoisi, että kierrätysmahdollisuuksia parannettaisiin etenkin niillä alueilla, joissa ei vielä tällä hetkellä ole muovinkeräyspistettä, kuten keskustassa. Tämä lisäisi tasa-arvoisuutta ja näin myös kierrättämisen onnistumista. Jyväskylässä muovinkeräyspisteet ovat keskittyneet lähinnä suurten automarkettien yhteyteen. Kierrättäminen ei voi olla vain niiden oikeus, joilla on varaa ja mahdollisuuksia liikkua pitkiä matkoja. Välimatkat kasvattavat myös kierrättämisen kynnystä verrattuna tilanteeseen, jossa kierrättäminen on mahdollista omassa lähiympäristössä. Aina kyse ei ole vain mahdollisuuksista, kyse on myös viitseliäisyydestä. Kierrättämättömyydestä ei pitäisi syyttää autottomia, jotka eivät käy automarketeissa.

Muovin kierrättämistä voidaan kritisoida sen kalliudella ja monimutkaisuudella. Jätteitä ei saada kierrätettyä yhtä lujiksi materiaaleiksi, kuin mitä ne ovat olleet. Useat ehdottavatkin ennemmin muovin polttamista kuin kierrättämistä. Tämän ongelma on se, että polton seurauksena joudutaan luomaan uutta muovia entisen tilalle, sillä toistaiseksi suuressa koossa ei ole muita vaihtoehtoja tarjolla. Materiaalina muovi on erinomainen tiettyihin käyttötarkoituksiin keveytensä, eristävyytensä ja kostuedensietonsa ansiosta. Näin ollen sen polttaminen on tuhlausta. Vaihtoehto ei ole myöskään pitkällä tähtäimellä kestävä, sillä muovin pääraaka-aine on öljy, joka ei ole uusiutuva raaka-aine.

Myös yksilöille on annettu paljon vastuuta, jotta kierrättäminen onnistuisi. Yhdessä nämä kaksi edellä mainittua kantaa tekevät aiheesta kyseenalaisen. Olipa totuus mikä hyvänsä, niin ainakaan nykyinen systeemi ei tue niin muovin kierrättämistä, kuin sen käytön lopettamistakaan. Jos muovin kierrätyksen halutaan toteutuvan tehokkaasti, tulisi se mahdollistaa kaikille ja tehdä siitä riittävän helppoa. Sen sijaan, jos kierrätys nähdään negatiivisena asiana tulisi ensitöiksi kierrätyspisteet poistaa. Yksin tämä ei ole mitenkään järkevä vaihtoehto, vaan kaupungin tulisi sen seurauksena myös kieltää muovin käyttö ja tuoda tilalle vaihtoehtoisia materiaaleja. Ikävä kyllä muovi on vahvasti osana arkeamme ja vaihtoehtoiset tuotteet eivät ole vielä toistaiseksi suuressa tuotannossa. Näin ollen muovi on ongelma, joka ei häviä nopeasti ja tähän tehokas kierrättäminen olisi oiva vaihtoehto.

Muovi on ongelma, johon myös Jyväskylän Vihreät ovat ottaneet kantaa. Jyvioni toivookin laaja-alaisempaa ja kaikki huomioon ottavaa otetta muovista ja etenkin sen kierrättämisestä. Toivomme selkeyttä eri vaihtoehtojen välille, sillä jos kierrätystä toteutetaan vain puolitehoisesti, se ei tule toimimaan halutulla tavalla. Yksilön kannalta tehokkain tapa vaikuttaa asiaan olisi kuluttamisen vähentäminen. Kuluttamisen vähentäminen vähentää suoraan myös muovin, samoin kuin muiden raaka-aineiden, kuluttamista.

 

Oskari Hakala

Jyvionin hallituksen ympäristövastaava
Luonnonvarat ja ympäristö -kandidaattiopiskelija

Oskari Hakala: Suomalaisen metsäluonnon suojelu askeleen pidemmällä

Posted on CommentsPosted in Ajankohtaista, Blogi

Suomalaisen metsäluonnon suojelu askeleen pidemmällä

7.11.2017 Jyvionin blogissa Martti Rajamäki kertoi Suomen satavuotisen juhlavuoden kunniaksi järjestetystä Luontolahjani satavuotiaalle -kampanjasta. Kampanjan tavoite oli saada yksityisten lahjoittajien toimesta Suomeen vähintään 1800 ha uutta suojeltua maata, eli sata hehtaaria jokaiseen maakuntaan. Tätä päämäärä valtio lupasi tukea suojelemalla yksityisten lahjoittamien maiden verran omia maitaan.

Nyt kun vuosi 2017 on takanapäin ja kampanja ohi, on tuloksia alettu tarkastelemaan. Ja tuloshan on loistava, kampanja ylitti tavoitteensa. ELY-keskukset julkaisivat tiedot kampanjasta 31.1. ja lopputulos oli parempi kuin odotettiin. Kaiken kaikkiaan yksityiset tahot ja säätiöt suojelivat 3064 ha maata. Tämä ylitti tavoitteet helposti, samoinkuin valtion lupaaman ylärajan. Kampanjassa valtio nimittäin lupautui lahjoittamaan yksityisten verran omia maita, mutta korkeintaan tavoitteen verran, eli 1800 ha.

Yksityisten lisäksi myös kunnat osallistuivat kampanjaan ahkerasti, vaikka heidän panostaan ei valtion lisämaihin huomioidakkaan. Kaiken kaikkiaan kunnat lahjoittivat 1980 ha omia maitaan suojeltaviksi. Esimerkiksi Jyväskylän ja Saarijärven kunnat suojelivat yhteensä 36 ha verran. Muutenkin kampanjaa ajatellen Keski-Suomessa tavoiteltu 100 ha raja ylittyi, tulokseksi tulikin 167 ha. Keski-Suomi osoitti vastuullisuutta metsien suojelussa ja hyvä näin, sillä juuri näiden alueiden metsiä on suunniteltu käytettävän kovakouraisemmin tulevaisuudessa.

Suojelualueet eivät pinta-alallisesti jakautuneet tasan Suomen sisällä ja kaikissa maakunnissa ei päästy tavoiteltuun 100 ha määrään. Yhdeksän kahdeksastatoista maakunnasta ylitti rajan, jo pelkästään tästä voi päätellä, että jakauma ei ole tasainen.

Valtion lupaamista 1800 ha on tällä hetkellä suojeltu 665 ha ja työ uusien suojelualueiden kartoittamiseksi on koko ajan käynnissä, ja loputkin kohteet tullaan julkistamaan myöhemmin tänä keväänä.

Kaiken kaikkiaan kampanja onnistui erinomaisesti ja sen ansiosta Suomeen saatiin noin 6800 ha uutta suojeltua pinta-alaa. Koko Suomen koossa määrä ei ole suuri, mutta joka askel on eteenpäin. Suomalaisella metsäluonnolla on toivoa!

Oskari Hakala

Jyvionin hallituksen ympäristövastaava
Luonnonvarat ja ympäristö -kandidaattiopiskelija