Olisiko armeijasta kieltäytyminen ympäristöteko?

Posted on Posted in Ajankohtaista, Blogi

Artikkelikuva: SA-kuva

Olisiko armeijasta kieltäytyminen ympäristöteko?

15.8. alkoi Keski-Suomessa armeijan kutsunnat. Tilaisuus, jossa moni joutuu miettimään omaa vakaumustaan. Joillekin kyse on eettisyydestä, tappamisen oikeudenmukaisuudesta ja sotakoneiston tukemisesta. Toisille taasen tilanne voi olla luontaista jatkumoa sukupolvien perinteelle ja ajatukselle, mitä olisimme ilman armeijaa? Venäjäkö? Mutta entäs, voisiko maanpuolustusvelvolliselle olla oleellista myös ympäristön näkökulma? Mitä armeijan tai siviilipalveluksen valitseminen on tästä perspektiivistä?

Selkeä fakta toki on, että armeija sotateollisuutensa kanssa on erittäin suuri rasite ympäristölle. Ekologisuus ei sovi maanpuolustuksen kuvaan, osalti ymmärrettävistäkin syistä. Samoista syistä sen on melko mahdotonta toimia ympäristöä vahingoittamatta tai edes melko neutraalisti, sillä aitoihin tilanteisiin valmistautuminen vaatii aidot kenttäolosuhteet, eli luontoa, jossa olla ja mellastaa. Sotaan joutuminen on vielä aivan omassa kertaluokassaan mellastamisen ja ympäristön tuhoamisen suhteen.

Helpoin mittari on kasvihuonekaasupäästöt. Puolustusvoimilta löytyy Puolustushallinnon ympäristöraportti, josta uusin, verkossa oleva painos on vuosilta 2015-2016. Tämän raportin mukaan vuodelta 2016 tuli päästöjä yhteensä 285 000 tCO2 e (tuhatta hiilidioksidi ekvivalenttia). Kun tämä luku jaetaan Puolustusvoimien henkilökunnalla, mukana niin sotilaat kuin siviilitkin, saadaan yhdelle hengelle summaksi noin 24 tCO2 e. Tämä on siis se määrä, mitä koko Puolustus- voimat päästää vuodessa kasvihuonekaasuja ilmaan jaettuna tasavertaisesti jokaista henkeä kohden. Karkeasti voi ajatella, että tämä on se luku, minkä vuoden asepalvelukseen astuva aiheuttaa. Koko systeemi on hänen osanaan, vaikka eri tehtävissä tuleekin eri päästöt. Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta.

Vastaavasti Suomi päästää ilmaan, riippuen mistä luvut ottaa, kotimaassa ja ulkomailla yhteensä noin 59 miljoonaa tonnia hiilidioksidia vuonna 2015 (tilastokeskus). Kun tämän jakaa vuoden 2015 väkiluvulla päästään 10,7 tCO2 e per asukas. Lukuna tämä on yli puolet pienempi kuin armeijan kulutus jaettuna yhdelle hengelle, vaikka Suomen kulutus pitää sisällään myös Puolustusvoimat. Näiden lukujen mukaan keskiverto suomalainen kuluttaa vähemmän siviilissä, kuin armeijassa. Eli keskiarvollisesti siviilipalveluksessa henkilö on pienempi rasite ilmastolle kuin palveluksessa.

Vaikka luvut ovatkin periaatteessa helppoja pyöritellä, piiloutuu niiden taakse paljon kimurantteja asioita. Ensinäkin yksilön tottumuksilla on paljon vaikutusta hänen henkilökohtaiseen ympäristövaikutukseen, mutta näissä luvuissa on mukana myös yksilöstä riippumattomat tekijät, kuten teollisuus ja maankäyttö. Samoin näissä luvuissa on mukana myös kaikki muut yksilöt, sillä molemmat luvut ovat jaettu kokonaisuuden kuluttamisesta. Periaatteessa yksilön valossa saattaa olla, että armeijassa henkilökohtaisesti elää ympäristöystävällisemmin kuin siviilissä, johtuen vähäisistä kulutusmahdollisuuksista, asumismuodosta ja pitkään käytetyistä varusteista. Toisaalta raskaalla armeijan ajoneuvolla tai tykin ampumisella on heti vaikutusta yksilön jälkeen ympäristössä. Oli asia kummin vain, kokonaisuudessaan armeijassa olijalle kertyy runsaasti taakkaa yhteisten varusteiden ja taitojen (esim. lentäjien kouluttaminen) ylläpitämisestä.

Armeijaa ei toki pidetä luonnon mielipiteiden mukaan. Se, onko hornettien hankkiminen ja lennättäminen oleellista, on jokaisen kutsuntoihin menevän oma päätös. Olisiko sittenkin luontomme kannalta tärkeää, että suojelemme uskottavalla väkivallalla talousmetsiämme ja korkeaa elintasoamme? Tämä teksti ei pidä sisällään mitään konkreettista korjausehdotusta nykyiseen systeemiimme, joten en myöskään kritisoi paljoa. Tekstin tarkoitus ei ole olla vastaus, vaan vain yksi näkökulma muiden joukossa, jonka perusteella astua pois nykyisellään vallitsevasta systeemistä. Tarkoitus ei ole tarjota tilalle muuta ratkaisua, kuin että, ehkä ympäristön kannalta parasta olisi rauha, jota ei tarvitsisi ylläpitää varustekilpailulla.

Oskari Hakala

Jyvionin hallituksen ympäristövastaava
Luonnonvarat ja ympäristö -kandidaattiopiskelija