Aleksi Eskelinen: Vihreää, vihreitä vai vihreyttä?

Posted on Posted in Blogi

Kuva: Merikukkanen Photography

Vihreää, vihreitä vai vihreyttä?

Vuosi sitten kesällä liityin vihreiden jäseneksi. Tulossa olivat ylioppilaskunnan edustajistovaalit, joissa myös vihreillä oli oma ehdokaslista. Edarivaaliehdokkuuden myötä löysin tieni syksyllä myös vihreiden nuorten Nuori vihreä vaikuttaja -kurssille. Jälkikäteen ajateltuna otin melkoisen äkkilähdön vihreään politiikkaan, mutta samankaltaisia tarinoita olen kuullut myös useita muilta puolueemme aktiiveilta.

Vihreät on puolueena upea juuri siksi, että uusiin toimijoihin luotetaan ja vaikuttamaan pääsee halutessaan nopeastikin, kun vain motivaatiota riittää. Reilu viikko takaperin pääsin yhtenä Jyvionin edustajana vihreiden puoluekokoukseen, jossa hyväksyttiin uusi poliittinen tavoiteohjelma vuosille 2019-2023.

Uusi tavoiteohjelma on jaettu viiden kokonaisuuden alle:

  • Hyvinvoiva ympäristö, ilmasto ja eläimet
  • Maailman paras koulutus
  • Työtä ja toimeentuloa vihreästä taloudesta
  • Rakennetaan hyvinvointia ja torjutaan köyhyyttä, ihmisoikeuksia kunnioittava feministinen, demokraattinen ja avoin yhteiskunta
  • Solidaarinen EU, kestävämpi globaalipolitiikka ja turvallisempi maailma

Tavoiteohjelman rakenteesta huomaa, että siinä korostuvat vihreille tunnuksenomaiset vastuullinen sosiaalipolitiikka, maailman paras koulutus sekä tavoitteellinen ympäristö- ja ilmastopolitiikka. Ympäristön merkitystä yhteiskunnassa on mahdotonta ylikorostaa ja uusi poliittinen ohjelma onnistuu hyvin lähestymään eri aiheita myös ympäristönäkökulmasta. Onkin ensiarvoisen tärkeää, että puhdas ja terveellinen ympäristö huomioidaan yhteiskunnan ja elämän eri osa-alueilla, esimerkiksi talouspolitiikassa.

Poliittinen tavoiteohjelma on puolueen keskeisiä tavoitteita linjaava asiakirja, jossa on määritetty vihreiden kannat tiiviinä kokonaisuutena. Ohjelma on aina demokraattisen prosessin tulos ja kompromissi puolueen sisällä olevista erilaisista näkökannoista. Toisin sanoen se on siis yhdistelmä useita erilaisia mielipiteitä.

Vihreiden puoluekokouksessakin käytiin värikästä keskustelua esimerkiksi asepalveluksesta, maataloustuista sekä uskonnon opetuksesta kouluissa. Keskustelujen jälkeen jokaisesta mielipiteitä jakaneesta asiasta äänestettiin, jolloin useassa kohdassa puolueohjelmaan tuli kirjaukseksi kompromissi, johon enemmistö oli tyytyväinen.

Kokousviikonlopun aikana olikin hienoa huomata, kuinka monipuolinen joukko erilaisia ihmisiä yhden puolueen sisälle mahtuu ja kuinka paljon tietoa eri aloilta joukostamme löytyykään. Tästä johtuen on myös mielipiteitä jakavia aiheita. Ei siis haittaa, vaikka et olisi samaa mieltä kaikista uuden poliittisen ohjelman sisällöistä, en ole minäkään. Sen sijaan uskon, että juuri monipuolisuus tekee vihreistä keskustelevan ja ajassa kiinni pysyvän puolueen.

Ratkaisevaa on se, että itselle tärkeimmissä kysymyksissä voit allekirjoittaa suurimman osan puolueen linjoista. Minulle tällaisia kysymyksiä olivat vastuullinen suhtautuminen ympäristöön sekä usko siihen, että jokaisella ihmisellä tulee olla yhdenvertainen mahdollisuus olla osa yhteistä maailmaamme. Juuri nämä kaksi seikkaa toteutuvat omasta mielestäni tuoreessa tavoiteohjelmassa mainiosti.

Olisin varmasti lähtenyt jo aikaisemmin mukaan puoluepolitiikkaan, jos en olisi niin kovasti odottanut täysin omia näkökantojani vastaavaa puoluetta. Erilaiset mielipiteet ovat rikkaus ja olen kuluneen vuoden aikana saanut haastaa puoluetoverieni näkemyksiä, mutta ehkä vielä useammin olen muiden ansiosta tarkistanut omia näkökulmiani ja huomannut itse olleeni väärässä.

Jos siis uuteen puolueohjelmaan tutustuessa huomaat, että olet eri mieltä jonkin kohdan kanssa, ei se mitään. Lähde rohkeasti mukaan. Voit itse olla se tyyppi, joka seuraavaa ohjelmaa rakennettaessa saa kokonaisen puolueen olemaan kanssasi samaa mieltä. Juuri sinä voit olla se, joka määrittää sen, mitä vihreä politiikka tulevaisuudessa on. Ei ole olemassa vain yhtä ainoaa vihreää.

Itsekin tuore vihreä vaikuttaja,
Aleksi Eskelinen
puheenjohtaja